Läski ei ole tervettä, mutta kehopositiivisuus on!

. 7/24/2017 .

Väkisin väärinymmärretty kehopositiivisuus puhuttaa, eikä ihme, kun ilmiön luulee kannustavan epäterveellisiin elämäntapoihin ja ihannoivan ajoittain sairaalloistakin lihavuutta. Kehopositiivisuus on ikään kuin kulho mediaseksikästä trendiliejua, johon kaikki haluavat upottaa lusikkansa, mutta kukaan ei oikein halua nähdä vaivaa ottaakseen selvää sen alkuperästä taikka siitä, miksi jokaisen tulisi nauttia kehopositiivisuutta. Mieluiten viikon jokaisena päivänä.

On sikäli ymmärrettävää, ettei kehopositiivisuus aukea, jos itsellä ei ole kehoon kohdistuvia epävarmuuksia tai ei ole kokenut syrjintää oman ulkonäkönsä takia. On helpompaa laukoa milipiteitä ja tehdä johtopäätöksiä, jos aihe ei ole millään tasolla henkilökohtainen.

Todellisuudessa kehopositiivisuusliikkeen esiintuoma syrjintä ja ulkonäkökeskeisyys koskettavat kaikkia tavalla tai toisella, toisia salakavalan huomaamattomasti. Jos olet kertaakaan kokenut ahdistuneisuutta tai pelkoa omasta kehostasi, olet sukupolvelta toiselle perittyjen syvälle juurtuneiden tapojen uhri. Jos näin ei ole käynyt, asetut hyvin todennäköisesti ulkonäöllisesti valtavirtamedian hyväksymien rajojen sisälle, ulkonäköihanteeseen, johon jokaisen tulisi pyrkiä. Tässäkin vaiheessa olet luultavasti joskus ajatellut, minkälaista elämä olisi, jos et sopisi täysin valtaosan ihannoimaan muottiin.


Kehopositiivisuutta vain isokokoisille naisille?

Vaikka 60- ja 90-luvun kehopositiivisuusliikkeet taistelivatkin ns. isompikokoisten oikeuksista, kehopositiivisuus kuuluu kaikille ja ulottuu pidemmälle, kuin pelkkään kokoon. Kyllä, myös sinulle, olit minkä kokoinen tai näköinen tahansa, sukupuoli-identiteettiin katsomatta. Kehopositiivisuuden keskeisin sanoma on yhdenvertaisuus ulkonäöstä riippumatta. Näytitpä miltä tahansa, se ei tee sinusta vähemmän arvokkaampaa, eikä sinua tulisi kohdella niin kenenkään toimesta.

Nykyliike kapinoi epärealistisia kauneusihanteita vastaan opettamalla hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja olemaan armollinen omalle keholleen. Kehopositiivisuusliike tähtää myös poistamaan ulkonäön perusteella ilmenevän syrjinnän esim. koon, kulttuuripohjaisten ulkonäköpiirteiden, ihon värin/taustan ja kaiken "normaalista" poikkeavan verukkeella.

Vaikka valtavirtamedia alkaakin pikkuhiljaa kääntää uutta sivua mm. lopettamalla mallien ulkonäön epärealistisen muokkaamisen, palkkaamalla eri kulttuureja edustavia, eri kokoisia ja klassisesta kaunesihanteista poikkeavia ihmisiä, tuomalla esiin kehopositiivisuusliikkeen saavutuksia ja kirjoittamalla armollisempaa, vähemmän ulkonäkökeskeistä tekstiä, matkaa on silti jäljellä. Media sopeutuu pikaisesti siihen mikä myy parhaiten(mikä on taas ihan oma stoorinsa), mutta muutosta olisi saatava myös perusopetukseen, lääketieteeseen, sekä perinteisiin ja kulttuurillisiin ihanteisiin, mainitakseni muutaman. Ulkonäkökeskeisyyttä ja syrjintää ei ilmene pelkästään mediassa, vaan myöskin ihmisen kasvun kannalta tärkeissä paikoissa kuten kouluissa, kotona ja usein myös virastoissa, sekä laitoksissa.


Itsetunto ja terveys. Miten ne liittyvät toisiinsa?

Harmillisen usein kehopositiivisuuskeskustelu kääntyy liikalihavuuteen, ulkonäköpreferensseihin, veronmaksajiin ja enemmän tai vähemmän aitoon huoleen toisen terveydestä. Yksinkertaisesta ja voimaannuttavasta sanomasta väännetään lähdekritiikin puutteessa terveydelle vaarallinen savuverho, jonka verukkeella saisi jatkaa oman kehon ja mielen tuhoamista. Tässä vaiheessa takerrutaan edelleen ensiksi siihen, että kehopositiivisuus olisi tarkoitettu ainoastaan isokokoisille ja toisekseen mututuntumafaktalla siihen, että tarkoituksena olisi vain mahdollistaa huonoja tapoja. Murretaas yksi myytti näin alkuun: (lähes)jokainen ylipainoinen tiedostaa ylipainon riskit ja lihavuus on harvoin täysin tahallista, tämä on kuitenkin taas stoori toiselle kerralle. Itsetunto taikka terveys ei välttämättä katso kokoa, ongelmia ei aina näe päällepäin. Siksi kehopositiivisuus ja muutos lähteekin sisältä.

Kun itsetunto on huono ja minäkuva vääristynyt, on vaikeaa löytää voimaa parantaakseen elintapojaan. Ulkonäköpaineet ja itsensä ainainen ruoskiminen ovat harvoin hyvä motivaattori pysyvään elämäntapamuutokseen. Yrittämisestä ja epäonnistumisesta, oli kyse sitten urheilusta, syömisestä tai omasta mielestä, tulee usein tuhoisa kierre, jossa palataa aina yksi ruutu taaksepäin. Oman minäkuvan ja itsetunnon korjaaminen on työläs prosessi, mutta oppimalla armollisuuden jalon taidon ja hyväksymällä itsensä, sekä kehonsa sellaisena kuin se on, päästää irti ulkonäköpaineiden luomasta pakosta muuttua. Rakkaus itseään ja omaa kehoaan kohtaan tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että siitä halutaan huolehtia, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista tunnukkaan enää taakalta.

Kehopositiivisuus on monen ensimmäinen askel pysyvään elämäntapamuutokseen ja terveellisempään elämäntyyliin henkisesti, sekä fyysisesti, eikä sitä tulisi vähätellä ymmärryksen puutteessa.


Sinä luot ulkonäköpaineet itsellesi ja muille

Ulkonäkö ja siihen kohdistuvat ihanteet, on yksi suurimmista mielipidekysymyksistä, eikä siitä voi kiistellä. Jokaisella on omat makunsa itseensä, kumppaniin ja yleisesti viehättävään ulkonäköön liittyen, miten siis voimmekaan olettaa, että yksi käsite kävisi kaikille? Emme mitenkään. Ainoa asia mihin voimme vaikuttaa, on toisillemme asettamat paineet. Hyväksymällä sen tosiasian, ettei oma ihanne tai mielipide ole ainoa maailmassa, annamme tilaa myös muille ja heidän mieltymyksilleen. Kuinka kivaa, jos se vain olisi niin helppoa!

Kun ilmaiset mielipiteesi, pohditko ensin miten mielipiteen voisi ilmaista sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä ainoana oikeana, pyhänä totuutena? Loukkaako mielipiteesi tiettyä ihmisryhmää? Onko mielipidettäsi edes kysytty? Ulkonäöllisistä seikoista on harvoin mukava kiistellä, sillä se on aina loukkaavaa jotakin kohtaan ja asettaa turhia ulkonäköpaineita. Valitusvirsi tursuavista jekkiksistä tai selluliitistä, törröttävästä varpaasta, erilailla tehdystä meikistä tai vaikka erikoisesta piirteestä ei auta omaa tilannetta, eikä se ainakaan vaikuta positiivisesti muihin. Voisiko asian ilmaista eri tavalla tai jopa jättää kokonaan kertomatta? Syntyykö ulkonäköön kohdistuvista, negatiivisista ilmaisuista mitään positiivista? Välillä on hyvä pohtia miten omat sanat vaikuttavat minäkuvaan, omaan itsetuntoon, sekä muihin. Kaikki ei ole kaikkien mielestä kaunista, mutta ulkonäön ruotimiseen ei ole yhtäkään syytä. Ainakaan julkisesti, jos nyt on ihan pakko kommentoida.

Muuttamalla omaa tapaasi ilmaista ulkonäkökeskeisiä asioita, vaikutat myös ympäristöösi. Massan muuttaessa yleisiä käsityksiä, milipiteitä ja ihanteita, media seuraa väkisin perässä. Joko tajuat jutun jujun? ;)

Miten ja mistä saa palan kehopositiivisuuskakkua?

Ihan ensimmäisenä ja tärkeimpänä: lopeta toisten ja oman ulkonäön arvostelu. Toisten ulkonäköön sulla ei ole mitään asiaa, millään tavalla, mistään syystä. Omaakin olisi hyvä opettelemaan tarkastelemaan edes neutraalein mielin. Tutustu eri kehopositiivisuussivustoihin ja liikkeisiin(muutama alla!), keskustele ja pohdi itsesi kanssa. Ole armollinen ja ymmärtäväinen, itseäsi ja muita kohtaan. Pyri pois ulkonäkökeskeisestä ajattelutavasta, avarra näkemyksiäsi ja ota selvää ennen äkkipikaista kritisointia. Tarkastele omaa elämääsi ja ajattelutapaasi positiivisemmasta näkökulmasta. Ja ennen kaikkea, uskalla pyytää ja etsiä apua, jos et kykene siihen yksin.

– – – – – – – – –

Hyödyllisiä linkkejä:

Kehopositiivisuutta ja vallankumousta suomeksi: YLE: VaakakapinaVaakakapina FacessaVaakakapina Instassa
Mistä kaikki alkoi vuonna 1996: Thebodypositive.org
Kehopositiivisuusblogien, -sivujen, -kirjojen, sekä muun kivan jättilista: The master body positive resource list

Kehopositiivisuustaidetta instassa: @pink_bits@frances_cannon

Väkisin väärinymmärretty kehopositiivisuus puhuttaa, eikä ihme, kun ilmiön luulee kannustavan epäterveellisiin elämäntapoihin ja ihannoivan ajoittain sairaalloistakin lihavuutta. Kehopositiivisuus on ikään kuin kulho mediaseksikästä trendiliejua, johon kaikki haluavat upottaa lusikkansa, mutta kukaan ei oikein halua nähdä vaivaa ottaakseen selvää sen alkuperästä taikka siitä, miksi jokaisen tulisi nauttia kehopositiivisuutta. Mieluiten viikon jokaisena päivänä.

On sikäli ymmärrettävää, ettei kehopositiivisuus aukea, jos itsellä ei ole kehoon kohdistuvia epävarmuuksia tai ei ole kokenut syrjintää oman ulkonäkönsä takia. On helpompaa laukoa milipiteitä ja tehdä johtopäätöksiä, jos aihe ei ole millään tasolla henkilökohtainen.

Todellisuudessa kehopositiivisuusliikkeen esiintuoma syrjintä ja ulkonäkökeskeisyys koskettavat kaikkia tavalla tai toisella, toisia salakavalan huomaamattomasti. Jos olet kertaakaan kokenut ahdistuneisuutta tai pelkoa omasta kehostasi, olet sukupolvelta toiselle perittyjen syvälle juurtuneiden tapojen uhri. Jos näin ei ole käynyt, asetut hyvin todennäköisesti ulkonäöllisesti valtavirtamedian hyväksymien rajojen sisälle, ulkonäköihanteeseen, johon jokaisen tulisi pyrkiä. Tässäkin vaiheessa olet luultavasti joskus ajatellut, minkälaista elämä olisi, jos et sopisi täysin valtaosan ihannoimaan muottiin.


Kehopositiivisuutta vain isokokoisille naisille?

Vaikka 60- ja 90-luvun kehopositiivisuusliikkeet taistelivatkin ns. isompikokoisten oikeuksista, kehopositiivisuus kuuluu kaikille ja ulottuu pidemmälle, kuin pelkkään kokoon. Kyllä, myös sinulle, olit minkä kokoinen tai näköinen tahansa, sukupuoli-identiteettiin katsomatta. Kehopositiivisuuden keskeisin sanoma on yhdenvertaisuus ulkonäöstä riippumatta. Näytitpä miltä tahansa, se ei tee sinusta vähemmän arvokkaampaa, eikä sinua tulisi kohdella niin kenenkään toimesta.

Nykyliike kapinoi epärealistisia kauneusihanteita vastaan opettamalla hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja olemaan armollinen omalle keholleen. Kehopositiivisuusliike tähtää myös poistamaan ulkonäön perusteella ilmenevän syrjinnän esim. koon, kulttuuripohjaisten ulkonäköpiirteiden, ihon värin/taustan ja kaiken "normaalista" poikkeavan verukkeella.

Vaikka valtavirtamedia alkaakin pikkuhiljaa kääntää uutta sivua mm. lopettamalla mallien ulkonäön epärealistisen muokkaamisen, palkkaamalla eri kulttuureja edustavia, eri kokoisia ja klassisesta kaunesihanteista poikkeavia ihmisiä, tuomalla esiin kehopositiivisuusliikkeen saavutuksia ja kirjoittamalla armollisempaa, vähemmän ulkonäkökeskeistä tekstiä, matkaa on silti jäljellä. Media sopeutuu pikaisesti siihen mikä myy parhaiten(mikä on taas ihan oma stoorinsa), mutta muutosta olisi saatava myös perusopetukseen, lääketieteeseen, sekä perinteisiin ja kulttuurillisiin ihanteisiin, mainitakseni muutaman. Ulkonäkökeskeisyyttä ja syrjintää ei ilmene pelkästään mediassa, vaan myöskin ihmisen kasvun kannalta tärkeissä paikoissa kuten kouluissa, kotona ja usein myös virastoissa, sekä laitoksissa.


Itsetunto ja terveys. Miten ne liittyvät toisiinsa?

Harmillisen usein kehopositiivisuuskeskustelu kääntyy liikalihavuuteen, ulkonäköpreferensseihin, veronmaksajiin ja enemmän tai vähemmän aitoon huoleen toisen terveydestä. Yksinkertaisesta ja voimaannuttavasta sanomasta väännetään lähdekritiikin puutteessa terveydelle vaarallinen savuverho, jonka verukkeella saisi jatkaa oman kehon ja mielen tuhoamista. Tässä vaiheessa takerrutaan edelleen ensiksi siihen, että kehopositiivisuus olisi tarkoitettu ainoastaan isokokoisille ja toisekseen mututuntumafaktalla siihen, että tarkoituksena olisi vain mahdollistaa huonoja tapoja. Murretaas yksi myytti näin alkuun: (lähes)jokainen ylipainoinen tiedostaa ylipainon riskit ja lihavuus on harvoin täysin tahallista, tämä on kuitenkin taas stoori toiselle kerralle. Itsetunto taikka terveys ei välttämättä katso kokoa, ongelmia ei aina näe päällepäin. Siksi kehopositiivisuus ja muutos lähteekin sisältä.

Kun itsetunto on huono ja minäkuva vääristynyt, on vaikeaa löytää voimaa parantaakseen elintapojaan. Ulkonäköpaineet ja itsensä ainainen ruoskiminen ovat harvoin hyvä motivaattori pysyvään elämäntapamuutokseen. Yrittämisestä ja epäonnistumisesta, oli kyse sitten urheilusta, syömisestä tai omasta mielestä, tulee usein tuhoisa kierre, jossa palataa aina yksi ruutu taaksepäin. Oman minäkuvan ja itsetunnon korjaaminen on työläs prosessi, mutta oppimalla armollisuuden jalon taidon ja hyväksymällä itsensä, sekä kehonsa sellaisena kuin se on, päästää irti ulkonäköpaineiden luomasta pakosta muuttua. Rakkaus itseään ja omaa kehoaan kohtaan tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että siitä halutaan huolehtia, eikä vastuu omasta hyvinvoinnista tunnukkaan enää taakalta.

Kehopositiivisuus on monen ensimmäinen askel pysyvään elämäntapamuutokseen ja terveellisempään elämäntyyliin henkisesti, sekä fyysisesti, eikä sitä tulisi vähätellä ymmärryksen puutteessa.


Sinä luot ulkonäköpaineet itsellesi ja muille

Ulkonäkö ja siihen kohdistuvat ihanteet, on yksi suurimmista mielipidekysymyksistä, eikä siitä voi kiistellä. Jokaisella on omat makunsa itseensä, kumppaniin ja yleisesti viehättävään ulkonäköön liittyen, miten siis voimmekaan olettaa, että yksi käsite kävisi kaikille? Emme mitenkään. Ainoa asia mihin voimme vaikuttaa, on toisillemme asettamat paineet. Hyväksymällä sen tosiasian, ettei oma ihanne tai mielipide ole ainoa maailmassa, annamme tilaa myös muille ja heidän mieltymyksilleen. Kuinka kivaa, jos se vain olisi niin helppoa!

Kun ilmaiset mielipiteesi, pohditko ensin miten mielipiteen voisi ilmaista sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä ainoana oikeana, pyhänä totuutena? Loukkaako mielipiteesi tiettyä ihmisryhmää? Onko mielipidettäsi edes kysytty? Ulkonäöllisistä seikoista on harvoin mukava kiistellä, sillä se on aina loukkaavaa jotakin kohtaan ja asettaa turhia ulkonäköpaineita. Valitusvirsi tursuavista jekkiksistä tai selluliitistä, törröttävästä varpaasta, erilailla tehdystä meikistä tai vaikka erikoisesta piirteestä ei auta omaa tilannetta, eikä se ainakaan vaikuta positiivisesti muihin. Voisiko asian ilmaista eri tavalla tai jopa jättää kokonaan kertomatta? Syntyykö ulkonäköön kohdistuvista, negatiivisista ilmaisuista mitään positiivista? Välillä on hyvä pohtia miten omat sanat vaikuttavat minäkuvaan, omaan itsetuntoon, sekä muihin. Kaikki ei ole kaikkien mielestä kaunista, mutta ulkonäön ruotimiseen ei ole yhtäkään syytä. Ainakaan julkisesti, jos nyt on ihan pakko kommentoida.

Muuttamalla omaa tapaasi ilmaista ulkonäkökeskeisiä asioita, vaikutat myös ympäristöösi. Massan muuttaessa yleisiä käsityksiä, milipiteitä ja ihanteita, media seuraa väkisin perässä. Joko tajuat jutun jujun? ;)

Miten ja mistä saa palan kehopositiivisuuskakkua?

Ihan ensimmäisenä ja tärkeimpänä: lopeta toisten ja oman ulkonäön arvostelu. Toisten ulkonäköön sulla ei ole mitään asiaa, millään tavalla, mistään syystä. Omaakin olisi hyvä opettelemaan tarkastelemaan edes neutraalein mielin. Tutustu eri kehopositiivisuussivustoihin ja liikkeisiin(muutama alla!), keskustele ja pohdi itsesi kanssa. Ole armollinen ja ymmärtäväinen, itseäsi ja muita kohtaan. Pyri pois ulkonäkökeskeisestä ajattelutavasta, avarra näkemyksiäsi ja ota selvää ennen äkkipikaista kritisointia. Tarkastele omaa elämääsi ja ajattelutapaasi positiivisemmasta näkökulmasta. Ja ennen kaikkea, uskalla pyytää ja etsiä apua, jos et kykene siihen yksin.

– – – – – – – – –

Hyödyllisiä linkkejä:

Kehopositiivisuutta ja vallankumousta suomeksi: YLE: VaakakapinaVaakakapina FacessaVaakakapina Instassa
Mistä kaikki alkoi vuonna 1996: Thebodypositive.org
Kehopositiivisuusblogien, -sivujen, -kirjojen, sekä muun kivan jättilista: The master body positive resource list

Kehopositiivisuustaidetta instassa: @pink_bits@frances_cannon

6 kommenttia

  1. Jotenkin jäi semmoinen olo tosta tekstistäsi että mielestäsi lihavien pitäisi kehopositiivisuuden avulla laihtua ja näinollen muuttua terveemmiksi. Onko näin? Eikö epäterveillä ihmisillä ole mielestäsi oikeus rakastaa itseään js olla esillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että sulla jäi tällainen kuva tekstistä, se ei ollut lainkaan pointtina tai tarkoitukseni. Toivottavasti mukaan jäi jotain positiivistakin :)

      Täsmennän kyllä itsetunto-osion ensimmäisen kappaleen lopussa, ettei terveys katso kokoa tai ulkonäöllisiä seikkoja. En missään vaiheessa puhu laihduttamisesta, eikä se todellakaan ole edellytys terveydelle, vaan ihan yleisesti ihmiselle tärkeistä, elämänlaatua parantavista peruspilareista(urheilu, ruokavalio, mielenterveys). Laihtuminen voi sen sijaan olla positiivinen seuraus astetta terveellisemmistä elintavoista.

      En myöskään oiken ymmärrä mistä saat sellaisen käsityksen, ettei epäterveillä olisi oikeutta rakastaa itseään tai olla esillä. Oliko tekstissä joku tietty kohta mikä sai sut ajattelemaan näin?

      Poista
  2. Tosi tosi hyvä teksti! Ja vauu nämä kuvat <3 Etenkin tuo missä puhallat saippuakuplia on niin kaunis kuva, että :) Aivan liian usein tulee arvosteltua omaa ulkonäköä, onneksi kuitenkin vähemmän muiden. Oon kuitenkin pikkuhiljaa alkanut hyväksymään kehoni enkä ajattele, että mun kuuluisi olla mikään fitnessmallin mitoissa ollakseni kaunis ja hyvä ihminen..

    Mä en itse tykkää sanasta läski ja siitä tulee mieleen vaan peruskoulun aikaiset haukkumiset :/ Ja musta on aina ollut mielenkiintoista se miten ihmiset määrittelevät läskin.. Oon kyllä sitä mieltä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa parempi olla hiljaa. Monelle ihmiselle paino ja ulkonäkö ovat herkkiä asioita, oli sitten laiha tai lihava. Aina keksitään jokaisesta ihmisestä jotain, joko on liian lihava, liian lihaksikas tai laiha. Enemmin kannattaisi keskittyä siihen mitä hyvää toisessa on :)

    Itse oon alkanut miettimään juuri luonnettani josta pidän, sekä silmiä ja hiuksia. Kehossani on juttuja joista en pidä ja joista pidän. Vaatteilla, tatuoinneilla ja kauniilla sanoilla saa jo itseään itsevarmemmaksi kehon suhteen.

    En tiedä meneekö mun kommentti ihan yli aiheen, tuli vain kaikkea mieleen. Oon sun kanssasi samaa mieltä, että kauneus lähtee sisältä päin ja sisäinen kauneus on kaikkein tärkeintä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina ja mahtava kuulla, että hyväksyntää ja armollisuutta löytyy sieltäkin suunnalta! :)

      Sana läski ja sen merkitys on sinänsä ihan mielenkiintoinen aihe. On ollut aika paljon liikkeellä samanlaista sanan "omimista", minkä afroamerikkalaiset tekivät aikoinaan n-sanalle, toki molemmat asiat(rasismi ja fatsheimaus) painivat ihan omissa luokissaan, eivätkä ole niinkään verrattavissa. Jokaisen määritelmä läskistäkin on melko uniikki, ns. laidasta laitaan. Se on tietenkin ihan totta, että halutessaan sanoa jotain negatiivista voisi yhtä hyvin olla hiljaa, sillä sanottavalla tuskin on mitään positiivista vaikutusta :)

      Sitähän voi myös miettiä, että miksi ulkonäkö on monelle arka paikka ja miten asiaan saataisiin muutos. Tätä tekee monella tapaa myöskin kehopositiivisuusliike! On myös ihan tervettä pohtia itsensä kanssa, mikä omassa ulkonäössä askarruttaa, miksi ja voisiko näistä ajatuksista kenties päästää irti? Hyvä, että sä olet ainakin mietiskellyt näitä juttuja! :) Mahtava persoona, ystävällisyys ja lämpö ovat maailman kauneimpia asioita ja niiden puutetta ei ulkonäkö korvaa.

      Ja ei mene lainkaan yli! Ihan huippua, että sain sut pohdiskelemaan mukana, se on aina tarkoituksena :) <3

      Poista
  3. Kiva kun oot palannut kirjoittamaan, sun tekstejä oon odotellut, kirjoitat aina niin hyvin asioista ja saa miettimään kunnolla!! Mä oon miettinyt tätä kehopositiivisuutta paljon, ja sä kyllä hyvin tiivistit sen tähän tekstiin, tai että se kuuluu kaikille, kukaan vaan voi olla epävarma kehosta, oli sitten minkäkokoinen, mallinen tahansa. Ihmisiä pitäisi aina kohdella samalla tavalla ja se minkälainen kroppa meillä on ei pitäisi vaikuttaa siihen. Meitä on montaa erilaista ja se on vaan hyvä juttu, muita ei saa arvostella, ja itseään pitäisi kohdella hyvin, pikkuhiljaa muuttaa omia ajatuksia, jotta se oma kroppa olisi edes ihan kiva alkuun omasta mielestä, siitä se matka sitten lähtee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hienoa, että aihe pisti miettimään :) Mä tykkään itse usein huomauttaa kaikenlaisissa kehopositiivisuuskeskusteluissa, että kroppa-ahdistusta kokee monet muutkin, kuin vain ylipainoiset. Ja niinhän se on, että ideaalitilanteessa ulkonäöllä tai koolla ei olisi minkäännäköistä vaikutusta esim. palvelun saamiseen, työllistymiseen tai kanssaväen käytökseen, mutta iihen on vielä reilusti matkaa. Ehkä hyväksymällä ensin itsemme, muuttuisivat mielipiteet myös muita kohtaan! :)

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu