En synnytä yhtä edes isänmaalle

. 9/23/2017 .

Arvoisan Antti Rinteen "synnytystalkoot" mahtaa olla jokaiselle nettiä selaavalle ja uutisia katsovalle tuttu juttu. On sikäli huolestuttavaa, että kortensa kekoon kantavat eivät varsinaisesti kerrytä omaa eläkekassaansa, vaan fyrkat virtaavat Kelan kautta nykyisille eläkkeensaajille. Siksi olisi kuulemma tärkeää polkaista muutama nyytti, kuin olis jo. Valtio tulisi sitten vähän vastaan vanhenpainvapaauudistuksilla, maksuttomalla päivähoidolla ja muilla perheen toimeentuloa edistävillä parannuksilla, jos SDP:n kaavaillut uudistukset asuisivat koskaan voimaan. Painotan sanaa koskaan.

Ne 18 vuotta ja 9 kuukautta ovat kuitenkin aika pitkä aika kohti tulevan lapsensa itsenäistymistä ja mahdollista työntekoa, sekin aika pitäisi elää mieluusti vakaassa taloudessa tukien tulevaa nuorta veronmaksajaa. Sitten pitäisi taata lapselle vielä hyvä koulutus, joka ei ainakaa muodostu leikkaamalla koulutuksesta entistä enemmän rahaa, vähentäen opettajia ja kasvattamalla luokkakokoja. Jos lapsi ei hyvällä lykyllä syrjäydy kouluaikoinaan, aukeaa hänelle kultaiset ovet kortistoon. Jos työttömiä on nyt 200000, mikä on tilanne 18 vuoden päästä, jos maame tilanne jatkuu samanlaisena?


Tein kerran oman gallupin lapsettomuudesta lähipiirissäni, tiedätkös mitä opin? A) ei ole varaa lapseen: vuokran ja laskujen jälkeen jää muutenkin niin vään käteen, b) pitäisi kouluttautua: siihen menee vuosia ja töihinkin pitäisi päästä ennen lapsia, c) ei vakaata parisuhdetta tai elämäntilannetta, d) ei yksinkertaisesti halua saada lapsia henkilökohtaisista syistä, kuten me mieheni kanssa. Yksikään lähipiirissäni ei ollut niin etuoikeutetussa asemassa, että lastentekpuuhat olisivat ajankohtaisia. Lapsi on sitä paitsi ihan helvetinmoinen vastuu, se ei ole kuin lemmikki, jonka voi ruokkia tarvittaessa ja rapsutella menemään. Olet kiinni toisessa ihmisessä seuraavat 18 vuotta pakosta ja loppuelämän tarvittaessa. Se on joillekin elämän suurin koitos ja ylpeyden aihe, ihan oikeutetusti! Tuntuu siis erittäin epäoikeudenmukaiselta, että syyttävä sormi kohdistetaan niihin, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tai halua ryhtyä vanhemmiksi.


Olen kuullut olevani huono ihminen vapaaehtoisesti lapsettomana. Olen kuullut kerta toisensa jälkeen mieleni muuttuvan. Olen myös kuullut elämäni olevan tyhjää tai sen, etten tiedä rakkaudesta mitään ennen kuin saan lapsia. Vain harva on kysynyt miksi en niitä halua. Olen jotakuinkin ideaalisessa tilanteessa jälkikasvulle: olen pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, taloutemme kestäisi hyvin parikin lasta, olemme vakituisessa työssä ja voisimme molemmat pitää äitiys- ja isyyslomamme morkkiksitta, sekä tiedän, että meistä molemmista tulisi mahtavia vanhempia. Olisi ihan järjetöntä olla lisääntymättä, vai olisiko?

Mainitsen yleensä vain itsekkäät syyt, kuten halun opiskella, matkustaa ja mahdollista uraa ulkomailla, mutta oikeasti se on vastuu ihmisen hengestä ja terveydestä, joka pelottaa. En pääse pakoon seuraavaan 18 vuoteen, jos silloinkaan. Pelkkä ajatus hirvittää. En usko kykeneväni koskaan ottamaan sellaista vastuuta muista kuin itsestäni, miksi siis mun pitäisi lisääntyä vain koska yhteiskunta niin olettaa? Mitä jos niitä äidinvaiston ja ikuisen rakkauden kortteja ei jaetakkaan mulle synnytyssalissa? Mitä jos vihaan lastani? Minkälaisen ihmisen sellaiset olosuhteet kasvattavat? Niin. Siksi en ole ensimmäisenä jonossa synnytystalkoisiin, eivätkä monet muutkaan.


On sanomattakin selvää, ettei vanhemmuus ole jokaiselle. Maalaisjärjellä ajateltuna, maamme ongelmat eivät myöskään katoa synnyttämällä lisää lapsia. Uskaltaisin varovaisesti väittää, että jopa päinvastoin. Jo pelkästään yleinen palkkataso, asumiskustannusten kohtuuttomuus, päivähoitomaksut ja muut lapseen kohdistuvat kustannukset, jatkuva koulutuksesta tinkiminen, sekä työelämän arvaamattomuus pitävät perhettä suunnitelevat varpaillaan, puhumattakaan muista ongelmista. 

Joko nyt alkaisi arvon herroille ja muille päättäjille aueta, miksi syntyvyys on niin pientä? Onkohan nyt täysin oikeudenmukaista syyttää kansaa systeemin epäkohdista? Ei munkaan mielestä. Joten nyt on korkea aika kääntää sormi takaisin päättäjiämme kohti ja vaatia vastauksia! Vai lähdetäänkö sittenkin hakemaan Tinderistä lapsitulostimiimme mustetta?

Arvoisan Antti Rinteen "synnytystalkoot" mahtaa olla jokaiselle nettiä selaavalle ja uutisia katsovalle tuttu juttu. On sikäli huolestuttavaa, että kortensa kekoon kantavat eivät varsinaisesti kerrytä omaa eläkekassaansa, vaan fyrkat virtaavat Kelan kautta nykyisille eläkkeensaajille. Siksi olisi kuulemma tärkeää polkaista muutama nyytti, kuin olis jo. Valtio tulisi sitten vähän vastaan vanhenpainvapaauudistuksilla, maksuttomalla päivähoidolla ja muilla perheen toimeentuloa edistävillä parannuksilla, jos SDP:n kaavaillut uudistukset asuisivat koskaan voimaan. Painotan sanaa koskaan.

Ne 18 vuotta ja 9 kuukautta ovat kuitenkin aika pitkä aika kohti tulevan lapsensa itsenäistymistä ja mahdollista työntekoa, sekin aika pitäisi elää mieluusti vakaassa taloudessa tukien tulevaa nuorta veronmaksajaa. Sitten pitäisi taata lapselle vielä hyvä koulutus, joka ei ainakaa muodostu leikkaamalla koulutuksesta entistä enemmän rahaa, vähentäen opettajia ja kasvattamalla luokkakokoja. Jos lapsi ei hyvällä lykyllä syrjäydy kouluaikoinaan, aukeaa hänelle kultaiset ovet kortistoon. Jos työttömiä on nyt 200000, mikä on tilanne 18 vuoden päästä, jos maame tilanne jatkuu samanlaisena?


Tein kerran oman gallupin lapsettomuudesta lähipiirissäni, tiedätkös mitä opin? A) ei ole varaa lapseen: vuokran ja laskujen jälkeen jää muutenkin niin vään käteen, b) pitäisi kouluttautua: siihen menee vuosia ja töihinkin pitäisi päästä ennen lapsia, c) ei vakaata parisuhdetta tai elämäntilannetta, d) ei yksinkertaisesti halua saada lapsia henkilökohtaisista syistä, kuten me mieheni kanssa. Yksikään lähipiirissäni ei ollut niin etuoikeutetussa asemassa, että lastentekpuuhat olisivat ajankohtaisia. Lapsi on sitä paitsi ihan helvetinmoinen vastuu, se ei ole kuin lemmikki, jonka voi ruokkia tarvittaessa ja rapsutella menemään. Olet kiinni toisessa ihmisessä seuraavat 18 vuotta pakosta ja loppuelämän tarvittaessa. Se on joillekin elämän suurin koitos ja ylpeyden aihe, ihan oikeutetusti! Tuntuu siis erittäin epäoikeudenmukaiselta, että syyttävä sormi kohdistetaan niihin, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tai halua ryhtyä vanhemmiksi.


Olen kuullut olevani huono ihminen vapaaehtoisesti lapsettomana. Olen kuullut kerta toisensa jälkeen mieleni muuttuvan. Olen myös kuullut elämäni olevan tyhjää tai sen, etten tiedä rakkaudesta mitään ennen kuin saan lapsia. Vain harva on kysynyt miksi en niitä halua. Olen jotakuinkin ideaalisessa tilanteessa jälkikasvulle: olen pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, taloutemme kestäisi hyvin parikin lasta, olemme vakituisessa työssä ja voisimme molemmat pitää äitiys- ja isyyslomamme morkkiksitta, sekä tiedän, että meistä molemmista tulisi mahtavia vanhempia. Olisi ihan järjetöntä olla lisääntymättä, vai olisiko?

Mainitsen yleensä vain itsekkäät syyt, kuten halun opiskella, matkustaa ja mahdollista uraa ulkomailla, mutta oikeasti se on vastuu ihmisen hengestä ja terveydestä, joka pelottaa. En pääse pakoon seuraavaan 18 vuoteen, jos silloinkaan. Pelkkä ajatus hirvittää. En usko kykeneväni koskaan ottamaan sellaista vastuuta muista kuin itsestäni, miksi siis mun pitäisi lisääntyä vain koska yhteiskunta niin olettaa? Mitä jos niitä äidinvaiston ja ikuisen rakkauden kortteja ei jaetakkaan mulle synnytyssalissa? Mitä jos vihaan lastani? Minkälaisen ihmisen sellaiset olosuhteet kasvattavat? Niin. Siksi en ole ensimmäisenä jonossa synnytystalkoisiin, eivätkä monet muutkaan.


On sanomattakin selvää, ettei vanhemmuus ole jokaiselle. Maalaisjärjellä ajateltuna, maamme ongelmat eivät myöskään katoa synnyttämällä lisää lapsia. Uskaltaisin varovaisesti väittää, että jopa päinvastoin. Jo pelkästään yleinen palkkataso, asumiskustannusten kohtuuttomuus, päivähoitomaksut ja muut lapseen kohdistuvat kustannukset, jatkuva koulutuksesta tinkiminen, sekä työelämän arvaamattomuus pitävät perhettä suunnitelevat varpaillaan, puhumattakaan muista ongelmista. 

Joko nyt alkaisi arvon herroille ja muille päättäjille aueta, miksi syntyvyys on niin pientä? Onkohan nyt täysin oikeudenmukaista syyttää kansaa systeemin epäkohdista? Ei munkaan mielestä. Joten nyt on korkea aika kääntää sormi takaisin päättäjiämme kohti ja vaatia vastauksia! Vai lähdetäänkö sittenkin hakemaan Tinderistä lapsitulostimiimme mustetta?

12 kommenttia

  1. Ihanaa sä oot tullu takas! Oli jo niin ikävä! Oli kyllä tyhmä avaus Rinteeltä. Ehkä se oli poliittinen peliliike, että muistatteko mut olen täällä vielä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeei, kiva nähdä sutkin taas täällä! :) Ja näinpä, jos tällä haettiin huomiota, niin sitä Rinne ja koko puolue ainakin sai ;)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! <3 Tämä synnytystalkooidea oli kyllä melkoisen pöljä heitto. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä kirjoitus! Itse haluan lapsia ja välillä nytkin kärsin vauvakuumeilusta:D Mutta en silti pidä kiirettä asian kanssa. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan ja ne saadaan kun saadaan. Ei ole edes itsestäänselvyys että kaikki niitä niin helposti saisivatkaan. Enkä todellakaan ihmettele etteivät jotkut niitä halua, enkä syyllistä heitä. Kaikki tehköön itse sen päätöksen haluavatko lapsia vai ei:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan saadaan, mun mielestä on hienoa, että muutama bloggaaja on kertonut avoimesti lastensaannin vaikeudesta. Se on valitettavan monelle arkipävää! Hienoa, että sä kuitenkin pidät jalat maassa ja katseen tiukasti tulevaisuudessa :) Kun aika koittaa, suotakoot teille terve ja haluttu nyytti! <3

      Poista
  4. Niin hyvä kirjoitus, kiitos tästä! Mä en ole ikinä tykännyt lapsista, se varmaan johtuu siitä että mua alettiin kiusaamaan jo päiväkoti-ikäisenä toisten lasten toimesta. En myöskään halua (siis ainakaan tällä hetkellä, mieli voi aina muuttua) synnyttää tänne mielestäni julmaan maailmaan enää muita kärsimään. Serkuillani on paljon lapsia, mutta sukulaiseni ovat jo tottuneet, että meille niitä ei välttämättä tule ollenkaan. Vieraampien ihmisten (työkavereiden jne.) taholta usein kuulee just noita kyllä mieli muuttuu, lapset on elämän suola, kohta on jo liian myöhä-juttuja. "paras" juttu jonka olen kuullut on: "Kuka susta sitten vanhana huolehtii??" Eli toisinsanoen mun pitäisi tehdä lapsi sen takia, että se oletetusti huolehtisi musta vanhana :D

    Kiitos myös edellisestä kirjoituksestasi. Olen vuosien aikana lihonut todella paljon ja kirjoitustasi oli mielenkiintoista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen monesti miettinyt, että miten tähän ylikansoitettuun ja epäoikeudenmukaiseen maailmaan uskaltaa synnyttää yhtään enempää ihmisiä. Olen pohtinutkin sitä muutamien kanssa ja saanut vastaukseksi vaan "no suomi nyt on turvallinen maa"-liibalaabaa. Vanhuuspäivät ovat nekin kyllä ihan surkein argumentti, vanhempiinsa kun ei ole hoitovelvollisuutta ;) Jätän yleensä tuollaiset "käännyttäjät" omaan arvoonsa ja liukenen paikalta vähin äänin, se on paras vastalause! :D

      Ja hei, kiitos myös sulle! Mukava kuulla, että teksti oli mielenkiintoinen :)

      Poista
  5. Huh, olipas hyvä kirjoitus! :) Oli lapsentekotalkoot joko superpöljä keskustelunavaus tai tietoinen heitto, joka tapauksessa se ei kohentanut yhteiskunnan lapsikeskustelua. Itselle lapsiasiat eivät ole ajankohtaisia, vaikka hallituksen mielestä olisin varmaan juuri parhaassa lapsentekoiässä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tosiaan kohentanut... Pohjimmiltani uskon kyllä Rinteen tarkoittaneen hyvää, eri sanavalinta olisi näin alkuun toiminut ihan hyvin, hah! Ja kiitosta, mukava kuulla tekstin olleen mieluisaa :)

      Poista
  6. Ihan sairaan hyvä kirjoitus! Mun mielestä koko tuo ehdotus on ollut niin naurettava, mutta se on varmasti ollut vain ajan kysymys, milloin joku heittää tuollaista pöljää ideaa ilmoille. Mun mielestä on ainakin ihan okei, jos jotkut eivät halua hankkia lapsia. Ne hankkivat niitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan lapseen ja valmiita tekemään urhauksia heidän takiaan. Ne eivät hanki niitä, jotka eivät jostain syystä halua niin tehdä - eikä siihen tarvitse olla mitään syytä. Ja vaikka onkin, sitä ei tarvitse muille perustella.

    Mä haluaisin lapsia ehkä jossain vaiheessa, mutta nyt en aio murehtia siitä. Mulla ei ole enää edes miestä, jonka kanssa hankkia lapsia, joten... :D Ammatti ja vakituinen työ löytyvät, mutta siihen vaaditaan niin paljon muutakin kuin vain nuo kaksi mainitsemaani asiaa. Tarvitaan rohkeutta ryhtyä äidiksi, mutta osittain mua pelottaa; entä jos vihaan lastani? Entä jos mä tulen vain olemaan aivan paska äiti? Siksi tällaisia asioita saa ja pitääkin miettiä ihan ajan kanssa, ainakin minun mielestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 :) Ja näin juuri, se mikä toimi vuosikymmeniä sitten, ei välttämättä toimi valveutuneessa yhteiskunnassa ;) Muutenkin ärsyttää se mitä just mainitsitkin, olettamus siitä, että niitä skidejä voi tuosta noin vain pyöräyttää maailmaan, vaikka todellisuudessa siihen vaaditaan paljon muuta kuin sopiva kumppani ja vakaa talous. Toivottavasti omat haaveesi toteutuvat halutulla tavalla vielä joskus! :)

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu