Elin materialismiansassa – #materialismionnellisuus

. 10/28/2017 .

Tuhlasin n. 15000€ materiaan vajaassa kolmessa vuodessa havitellessani tietynlaista elämää. Nyt kaikki tavarani mahtuisivat värittelemättä yhteen kaapin pystyrivistöön. Mitä tapahtui? Löysin tieni ulos materialismiansasta.

"Kaiken piti olla merkkiä, koska miksi en hemmottelisi itseäni kun voin? Mä tienaan rahani ja käytän ne tasan mihin haluan."


Kasvoin merkkivaatteissa. Varmasti ihan eri tavalla kuin nykyinen sukupolvi, mutta merkkivaatteissa kuitenkin. Muistan omistaneeni jo eskari-iässä turkiksen ja päästessäni ensimmäiselle luokalle, sain Calvin Kleinin toppeja, joita käytin yläasteelle saakka. Se oli tietynlainen merkki varallisuudesta ja imago oli kulttuurillisen taustani takia tärkeää. Merkkivaatteet olivat kalliita, mutta hintansa arvoisia. Ne oli tehty perhanan hyvin ja kestivät mitä tahansa, hyvänä esimerkkinä koko murrosikäni kestäneet toppini. Nykyään merkki tai hinta ei kerro juurikaan mitään, kun nopea muoti ja riistotuotanto ovat syrjäyttäneet laadun.

En tietenkään saanut ihan mitä tahansa. Haaveilin ensimmäisestä merkkilaukustani vasta muutettuani yhteiseen kotiin puolisoni kanssa. Ensimmäisen merkkilaukkuni jälkeen uskalsin laajentaa vaatteisiin ja asusteisiin. Päähäni oli siinä vaiheessa jo muodostunut kuva tietynlaisesta elämästä. Kun kodin kynttilätkin ovat merkkiä, se on sitä luksusta parhaimmillaan. Jo pelkkä palvelu ostaessani ylikallista muovia(tuomitsen sut Vuitton!) liikkeestä, jossa ovimies avaa ja taluttaa pihalle, oli sen arvoista. Kyllä, se sai mut tuntemaan oloni paremmaksi. Ehkä jopa paremmaksi ihmiseksi. Merkkilaukkukukkulan herrana tunsi olevansa yhtä arvokas kuin asukokonaisuutensa hintalappu.


Silloisella lifestyleblogillani oli suurin vaikutus kulutukseeni. Muotipainotteinen hömppäblogini oli pinnallisuutta parhaimmillaan ja tahtia oli pidettävä yllä. Ostaminen oli helppoa ja tavarasta kirjoittaminen vielä helpompaa. Se oli ihan käsittämätön noidankehä. Taisin saada eniten klikkejä ja kommentteja joululahjapostaukseeni, jos lopettamispäätöstäni ei lasketa. Kaikista teksteistäni ihmisiä kiinnosti eniten 4000 euron materiakasa.

Hävettää myöntää, mutta ostin toisinaan ihan vaan blogia varten. Tavaraa, vaatteita, asusteita. Halusin pitää vaatevalintani mielenkiintoisina ja inspiroivina. Janosin kuulla sun tykkäävän ja ihailevan. Olin suorastaan perso tykkäyksille ja huomiolle. Vasta myöhemmin tajusin, että koitin paikata surkeaa itsetuntoani brändikuorella, materialismilla ja tyhjillä sanoilla. Tuolloin itsevarmuuteni oli kiinni merkkilaukussa tai palassa kangasta, mutta janosin ihailua täysin muista syistä. Halusin jonkun tunnustavan persoonani, ajatukseni ja älyni. Kerätessäni itsevarmuutta, opetellessani rakastamaan ja arvostamaan itseäni ymmärsin, etten tarvitse siihen yhtäkään tavaraa, saatika muiden mielipiteitä niistä.

"Sairain osuus materialismista on todellisuutemme – taloutemme on suoranaisesti riippuvainen ahneudestamme!"


Lue vielä Helmihytti-blogista mietteitä bränditietoisuudesta: Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen


Materialismi on helvetin iso ansa ja opin sen kantapään, sekä 15 tonnin hintalapun kautta. Palvoin logoja ja hikipajoissa valmistettuja rättejä, kun voisin käyttää resurssini ja aikani niin moneen muuhun asiaan. Tärkeämpään asiaan. Ja älä ymmärrä väärin. Jokainen meistä ansaitsee elää haluamaamme elämää, ostaa asioita, joista tykkäämme ja investoida varallisuutemme parhaaksi näkemällämme tavalla. Mutta materialismimme ja tavaran palvomisen tasomme on suorastaan kuvottavaa. Etuoikeutettu länsimaalainen perusjamppa elää elämää, jossa ahneus voittaa järjen. Mä mukaanlukien. Yli puolet maailmasta elää ilman asioita, joita etuoikeutetut pitävät itsestäänselvyyksinä ja me elämme hyvällä omallatunnolla yltäkylläistä elämää.

Vaikka KonMaritus ja minimalismi ovat tietyiltä osin melko kyseenalaista toimintaa, molemmilla on erinomainen opetus tavaroiden merkityksestä. Katso hetki ympärillesi. Kuinka moneen tavaraan koet yhteyden, kuinka moni merkitsee sulle jotain? Mistä kaikesta voisit luopua ilman, että se vähentäisi sun elämänlaatua? Kun lähdin purkamaan omaa materialismiverkkoani, ymmärsin kuinka vähällä tavaroistani oli oikeasti merkitystä itselleni.

Vaikein osuus on kulutuskriittisyys ja omien kulutustottumuksien myöntäminen, sen jälkeen balanssin löytäminen. Kukaan meistä tuskin lopettaa kulutuksen, vaikka kuinka hierotaan nälkälapsia naamaan. Kun tietty mukavuuden taso on saavutettu siitä on vaikea luopua, tiedän sen itsekin, mutta voisimmeko kuluttaa vähemmän ja järkevämmin? Tietenkin. Materialismionnellisuuden kupla on ensin puhkaistava. Jokaisella meistä on neula ja on uskallettava pamauttaa turvaverkko rikki, vaikka todellisuus ei ole kaunista katsottavaa. Jokaisella yksilöllä on suuri vastuu ja vaikutusvaltaa muuttaa maailmaa, vaikka ollaankin yksi miljardista.

Kiinnostaako eettisempi kulutus? Kurkkaa kirjoittamani helppo starter pack eettisemman kuluttamisen ja elämisen ensiaskeleihin!


Muisteletko kuolinvuoteellasi Chanelin laukkukokoelmaasi tai päivää, jolloin jonotit H&M:n ovilla aamukolmesta saadaksesi takin, josta maksat 400€, mutta jonka ompelija saa vain senttejä? Tai miljoonia maksavaa hyggemäistä kotia, superautoja ja timattikoruja? Tuskin. Minkä vuoksi sä elät? Ollaksesi täysikokoinen näyteikkuna, jonka sisustus ja ihmiset vaihdetaan sesongeittain? Vai elätkö itsesi, läheistesi ja takojesi vuoksi?

En pyydä ketään tekemään ihmeitä, kuten myymään kaikki tavaransa pois ja muuttamaan savimajaan osoittaakseen tukensa vähävaraisille(en kykenisi siihen itsekään), vaan avaamaan silmät todellisuudelle. Minkälaiset moraaliset rajat asetat omalle ahneudellesi ja materialismillesi?

Tuhlasin n. 15000€ materiaan vajaassa kolmessa vuodessa havitellessani tietynlaista elämää. Nyt kaikki tavarani mahtuisivat värittelemättä yhteen kaapin pystyrivistöön. Mitä tapahtui? Löysin tieni ulos materialismiansasta.

"Kaiken piti olla merkkiä, koska miksi en hemmottelisi itseäni kun voin? Mä tienaan rahani ja käytän ne tasan mihin haluan."


Kasvoin merkkivaatteissa. Varmasti ihan eri tavalla kuin nykyinen sukupolvi, mutta merkkivaatteissa kuitenkin. Muistan omistaneeni jo eskari-iässä turkiksen ja päästessäni ensimmäiselle luokalle, sain Calvin Kleinin toppeja, joita käytin yläasteelle saakka. Se oli tietynlainen merkki varallisuudesta ja imago oli kulttuurillisen taustani takia tärkeää. Merkkivaatteet olivat kalliita, mutta hintansa arvoisia. Ne oli tehty perhanan hyvin ja kestivät mitä tahansa, hyvänä esimerkkinä koko murrosikäni kestäneet toppini. Nykyään merkki tai hinta ei kerro juurikaan mitään, kun nopea muoti ja riistotuotanto ovat syrjäyttäneet laadun.

En tietenkään saanut ihan mitä tahansa. Haaveilin ensimmäisestä merkkilaukustani vasta muutettuani yhteiseen kotiin puolisoni kanssa. Ensimmäisen merkkilaukkuni jälkeen uskalsin laajentaa vaatteisiin ja asusteisiin. Päähäni oli siinä vaiheessa jo muodostunut kuva tietynlaisesta elämästä. Kun kodin kynttilätkin ovat merkkiä, se on sitä luksusta parhaimmillaan. Jo pelkkä palvelu ostaessani ylikallista muovia(tuomitsen sut Vuitton!) liikkeestä, jossa ovimies avaa ja taluttaa pihalle, oli sen arvoista. Kyllä, se sai mut tuntemaan oloni paremmaksi. Ehkä jopa paremmaksi ihmiseksi. Merkkilaukkukukkulan herrana tunsi olevansa yhtä arvokas kuin asukokonaisuutensa hintalappu.


Silloisella lifestyleblogillani oli suurin vaikutus kulutukseeni. Muotipainotteinen hömppäblogini oli pinnallisuutta parhaimmillaan ja tahtia oli pidettävä yllä. Ostaminen oli helppoa ja tavarasta kirjoittaminen vielä helpompaa. Se oli ihan käsittämätön noidankehä. Taisin saada eniten klikkejä ja kommentteja joululahjapostaukseeni, jos lopettamispäätöstäni ei lasketa. Kaikista teksteistäni ihmisiä kiinnosti eniten 4000 euron materiakasa.

Hävettää myöntää, mutta ostin toisinaan ihan vaan blogia varten. Tavaraa, vaatteita, asusteita. Halusin pitää vaatevalintani mielenkiintoisina ja inspiroivina. Janosin kuulla sun tykkäävän ja ihailevan. Olin suorastaan perso tykkäyksille ja huomiolle. Vasta myöhemmin tajusin, että koitin paikata surkeaa itsetuntoani brändikuorella, materialismilla ja tyhjillä sanoilla. Tuolloin itsevarmuuteni oli kiinni merkkilaukussa tai palassa kangasta, mutta janosin ihailua täysin muista syistä. Halusin jonkun tunnustavan persoonani, ajatukseni ja älyni. Kerätessäni itsevarmuutta, opetellessani rakastamaan ja arvostamaan itseäni ymmärsin, etten tarvitse siihen yhtäkään tavaraa, saatika muiden mielipiteitä niistä.

"Sairain osuus materialismista on todellisuutemme – taloutemme on suoranaisesti riippuvainen ahneudestamme!"


Lue vielä Helmihytti-blogista mietteitä bränditietoisuudesta: Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen


Materialismi on helvetin iso ansa ja opin sen kantapään, sekä 15 tonnin hintalapun kautta. Palvoin logoja ja hikipajoissa valmistettuja rättejä, kun voisin käyttää resurssini ja aikani niin moneen muuhun asiaan. Tärkeämpään asiaan. Ja älä ymmärrä väärin. Jokainen meistä ansaitsee elää haluamaamme elämää, ostaa asioita, joista tykkäämme ja investoida varallisuutemme parhaaksi näkemällämme tavalla. Mutta materialismimme ja tavaran palvomisen tasomme on suorastaan kuvottavaa. Etuoikeutettu länsimaalainen perusjamppa elää elämää, jossa ahneus voittaa järjen. Mä mukaanlukien. Yli puolet maailmasta elää ilman asioita, joita etuoikeutetut pitävät itsestäänselvyyksinä ja me elämme hyvällä omallatunnolla yltäkylläistä elämää.

Vaikka KonMaritus ja minimalismi ovat tietyiltä osin melko kyseenalaista toimintaa, molemmilla on erinomainen opetus tavaroiden merkityksestä. Katso hetki ympärillesi. Kuinka moneen tavaraan koet yhteyden, kuinka moni merkitsee sulle jotain? Mistä kaikesta voisit luopua ilman, että se vähentäisi sun elämänlaatua? Kun lähdin purkamaan omaa materialismiverkkoani, ymmärsin kuinka vähällä tavaroistani oli oikeasti merkitystä itselleni.

Vaikein osuus on kulutuskriittisyys ja omien kulutustottumuksien myöntäminen, sen jälkeen balanssin löytäminen. Kukaan meistä tuskin lopettaa kulutuksen, vaikka kuinka hierotaan nälkälapsia naamaan. Kun tietty mukavuuden taso on saavutettu siitä on vaikea luopua, tiedän sen itsekin, mutta voisimmeko kuluttaa vähemmän ja järkevämmin? Tietenkin. Materialismionnellisuuden kupla on ensin puhkaistava. Jokaisella meistä on neula ja on uskallettava pamauttaa turvaverkko rikki, vaikka todellisuus ei ole kaunista katsottavaa. Jokaisella yksilöllä on suuri vastuu ja vaikutusvaltaa muuttaa maailmaa, vaikka ollaankin yksi miljardista.

Kiinnostaako eettisempi kulutus? Kurkkaa kirjoittamani helppo starter pack eettisemman kuluttamisen ja elämisen ensiaskeleihin!


Muisteletko kuolinvuoteellasi Chanelin laukkukokoelmaasi tai päivää, jolloin jonotit H&M:n ovilla aamukolmesta saadaksesi takin, josta maksat 400€, mutta jonka ompelija saa vain senttejä? Tai miljoonia maksavaa hyggemäistä kotia, superautoja ja timattikoruja? Tuskin. Minkä vuoksi sä elät? Ollaksesi täysikokoinen näyteikkuna, jonka sisustus ja ihmiset vaihdetaan sesongeittain? Vai elätkö itsesi, läheistesi ja takojesi vuoksi?

En pyydä ketään tekemään ihmeitä, kuten myymään kaikki tavaransa pois ja muuttamaan savimajaan osoittaakseen tukensa vähävaraisille(en kykenisi siihen itsekään), vaan avaamaan silmät todellisuudelle. Minkälaiset moraaliset rajat asetat omalle ahneudellesi ja materialismillesi?

20 kommenttia

  1. Tää oli todella loistava postaus ja herätti hyvin ajatuksia, joiden suuntaisia on itsekin lähiaikoina muuton yhteydessä pohtinut. Sulla on kyllä valtavan upea taito kirjoittaa asioista jo silloin muotihömppäblogin aikoihin ❤️ En usein ole kerenny kommentoimaan sun tekstejä vaikka niitä bussissa istuessa tulee luettua mutta nyt oli pakko sillä tää aihe on vaan loistava ja erittäin ajankohtainen konmarituksien yms ollessa pinnalla ja tietoisuuden lisääntyessä päivä päivältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että juttuni pohdituttavat ja kiitokset! :) <3 Mukava myöskin kuulla, että blogi viihdyttää matkoilla, mä lueskelin blogeja aamudosässä aikoinaan itsekin!

      Poista
  2. Hyvä postaus! Olen myös koittanut kiinnittää huomiota kulutustottumuksiin. Nykyisin laitan rahani mieluummin palveluihin ja erilaisiin kokemuksiin. Loppujen lopuksi niistä jää kestävämmät muistot kuin hienoista vaatteista ja uusista meikeistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, täällä tehdään ihan samoin! :) Muistot ovat materiaa tärkeämpiä <3

      Poista
  3. Autss, tunsin lukemattomia pieniä pistoja sydämessäni tätä lukiessani. Ehkäpä tästä saisin potkua ihan todella muuttaa kulutustottumuksiani? Tää kulutushysteria on täällä päässä repsahtanut ihan mahdottomaksi ja siihen pisteeseen, että jotain on tehtävä. En vain voi kuluttaa ja ostaa näin paljon, en itseni enkä maapallon enkä kukkaroni vuoksi.

    Ihailen sun rehellistä tapaa kirjoittaa, oot huippu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, muutos lähtee siitä, että tunnustat tottumuksesi :) Mä tein ihan samoin aikoinaan, on vain herättävä omaan todellisuuteensa. On myös ymmärrettävä, että yhteiskuntamme kannustaa ylenpalttiseen kulutukseen, siihen ansaan jää melko helposti. Muutosta saa aikaan pienilläkin teoilla: varovaisella vähentämisellä, ostamalla käytettyä ja kierrättämällä vanhaa :)

      Isot kiitokset, toivottavasti teksti herätteli positiivisessa mielessä <3

      Poista
  4. Eikö tää sun sädekehän kiillottellu riittäis jo? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en nyt oikein ymmärrä. Jos sun mielestä maailmanlaajuisten ongelmien ja niiden ympäristövaikutuksien esiintuominen on sädekehän kiillottelua, niin me eletään varmaankin ihan eri maailmassa. Jos sä meinasit jotain muuta, niin avaa toki näkökulmaasi.

      Poista
  5. Tosi hyvä postaus! Oon itse huomannut, että välillä on vaikeaa erottaa tarvitseeko oikeasti jotain vai haluaako sitä vain kovasti. Tää teksti sai kyllä miettimään omiakin kulutustottumuksia!

    fashionbyina.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja mahtava kuulla! :) Kieltämättä välillä itellekkin tulee sellaisia tilanteita vastaan, silloin on vain annettava järjen voittaa sydämen sijasta ;)

      Poista
  6. Todella hyvä postaus! Mä oon nykyään onneksi todella pihi, ennen ostin mitä sattui (ihan halppisliikkeistäkin) mutta nykyään haluan mieluummin ostaa itselleni matkalipun johonkin koska se tekee mut paljon rikkaammaksi kuin joku Luikkarin laukku josta haaveilin joskus paljon, tälläkin hetkellä hieman. Sai miettimään taas, sun kirjoitukset on kyllä ihan tosi hyviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata! :) Mä kuuntelin tässä vähän aikaa sitten ilmastonmuutospodcastia, jossa vertailtiin aika osuvasti nuukaa ja pihiä. Kiteytettynä pihi käytti niin vähän rahaa, että se vaikutti elämänlaatuun negatiivisesti, kun taas nuuka säästi turhissa kuluissa. Sen perusteella mäkin kyllä olen nuuka! Ehkä vähän pihikin, kun jostain ei vain viitsi maksaa, vaikka haluaisikin ;) Mä olen samaa mieltä sun kanssa myös antimaterialistisista syistä, tosin jokaisella on omat tärkeysjärjestyksensä ja mielihalunsa :)

      Poista
  7. Surullista on, että ei se haluaminen lopu vaan se vaihtaa kohteen johonkin muuhun lajissa ihania asioita joita voi "saavuttaa". Jännä miten parempaa oloa tuo jos saa jotain tavaraa kodistaan ulos. Itse ole liian hyvä keksimään asioille millä tavalla ne tuottavat iloa. Hyvä ja kaunis laukku tekee ainakim kantamisen helpommaksi. Tuntui, että KonMarillakin taisi olla laukkuonnellisuus..


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitälti samaa mieltä! Riippuu ihan siitä, mitä haluaa saavuttaa. Jos vertaa esim. laukkukokoelmaa ja laukkukokoelman arvoa hyväntekeväisyyslahjoituksena, niin niistä toisen havitteleminen ei ainakaan mun mielestä ole surullista ;) Persouden materialle voi tukahduttaa, kun tarkastelee omaa kulutustaan kriittisemmin.

      Samaa mieltä myös laukkukeississä, tosin en kyllä usko, että Kondolla on niitä ihan kaapillista ;) Itsekin olen huomannut pärjääväni vallan mainiosti kolmella, en oikeastaan edes kaipaa vanhaa "kokoelmaani", hah!

      Poista
  8. Loistavasti kirjoitettu! Minäkin yritän parhaani mukaan kuluttaa järkevästi. Aina en siinä onnistu, mutta parhaani yritän. Ihailen myös minimalistisuutta, vaikka itselläni perheellisenä on sinne vielä piiitkä tie. Jotenkin on vain niin surullista, ettei mikään riitä meille, joilla on niin paljon mahdollisuuksia ja yllin kyllin todellista tietoa saatavilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samaa mieltä viimeisen lauseesi kanssa! :) <3 Se riittää vallan mainiosti, että yrittää! Kaikella on merkitystä, pienimmilläkin teoilla :) Minimalismia ei tarvitse noudattaa kuin raamattua, en kyllä tee niin itsekään, meidän huusholli on varmasti kaukana minimalistisesta unelmasta. Pienikin vähentäminen raikastaa yläättävän paljon :)

      Poista
  9. Olipas todella hyvin kirjoitettu! Oman kuluttamisen tarkastelu kriittisesti ei olisi varmasti kenellekään pahitteeksi. Itsekin olen koettanut petrata näissä ajatuksissa ja kuluttaa viisaammin.

    VastaaPoista
  10. Niin hyvin kirjoitettu! Tästä ei nimittäin blogeissa puhuta ikinä! :) Mä huomaan kans, että oon ostanut joitakin asioita pelkästään blogia varten, kuten kivoja tarjottimia kuvausalustoiksi, kynttilöitä... Kaikkea pientä! Onneksi ne miellyttävät silmää sisustuksessa, mutta uskon, että osa tuotteista jäisi kauppaan ilman blogia! :)

    VastaaPoista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu