Miksi köyhää saa haukkua?

. 10/14/2017 .

Mikään ei virkistä paremmin kuin pari kuollutta aivosolua ”mielipiteeni on oikeuteni”-ihmisten välinpitämättömistä avauksista. Teinkin heti aamusta virheen ja ajauduin A-Studion Kuplat-videosarjan ensimmäisen jakson kommenttiosioon, sielä näitä oman elämänsä Socrateksia kyllä riitti.

Videossa kansanedustaja Susanna Koski vastaa parhaimpansa mukaan köyhyydestään kertovalle Anna-Maija Tikkaselle, miten siitä köyhyydestä päästäisinkään eroon. Videon tarkoituksena oli herättää keskustelua eriarvoisuudesta ja jollain mikrobiakin pienemmällä mahdollisuudella harjoittaa empatiaa vähempiosaisia kohtaan. On varmaan sanomattakin selvää mitä tällaisesta touhusta seuraa, kun videolla esiintyvä Tikkanen ei mahdukaan yhteiskunnan olettamaan muottiin.


Jos seuraat uutisia(lue= Iltalehteä tai muita yhtä arvostettuja julkaisuja), olet varmasti törmännyt uutisiin köyhyydessä elävistä perheistä. Olet saattanut myös kurkata artikkelin kommenttiosion tai jos olet mielensäpahoittaja, siirtynyt omavalintaiselle foorumille ruotimaan ja nälvimään. Mikä tahansa käy: paino, ostetut elintarvikkeet, laskujen määrä tai summa, mahdolliset lemmikkieläimet, sotku, vaatevalinnat, lasten nimet, oikeastaan ihan sama mikä, kunhan kritisoiva henkilö osaa tehdä asian paremmin.

Jokaista artikkelia, kertomusta, videota tai mitä tahansa keskustelua köyhyydestä yhdistää yksi ihmisryhmä. He, jotka kokevat köyhyyden olevan omaa syytä. He, jotka eivät pysty samaistumaan ahdinkoon millään lailla tai samaistuvat niinkin hyvin, että kokevat oikeudekseen projektoida omia tunteitaan julkisuudessa oleviin kasvoihin.

Useimmiten takerrutaan painoon. Miten köyhä voi olla läski? ”Elän nälässä? Naisella on senverran rasvaa ihonalla ettei voi kyllä sanoa että elää nälässä.”, tämä on yksi kommenteista A-Studion videon keskustelukentässä ja se taitaa olla jopa kauneimmasta päästä. Hyvänä kakkosena tulee myös asuinpaikka. Auta armias jos asut valtion tuloilla Helsingissä, niin suu vaahdossa löydetään vielä yksi tekosyy demonstroida omaa paskanjauhantaa. Oman osansa saa myös ruokailutottumukset, mikäli artikkelissa listataan kustannuksia. 


Jopa Hesarin suuressa köyhyyskyselyssä(HS 20.12.) selvisi, että valtaosa suomalaisista pitää edelleen köyhyyttä itse aiheutettuna. Sen lisäksi hyvätuloisten vastauksista n. 25 prosenttia vähätteli, halveksui ja syyllisti köyhiä.

”En voi kieltää, etteikö itseaiheutettua vähävaraisuutta olisi olemassa, mutta onko se köyhyyttä vai pelkkää tyhmyyttä?”


Arvostelun lomassa unohdetaan kuitenkin koko jutun pointti: hyvinvointivaltiossamme on köyhyyttä ja se on edelleen valtava tabu. Ollakseen köyhä ei tarvitse välttämättä edes asioida valtion kassalla, riittää olla matalapalkkaisessa työssä oleva Helsinkiläinen yksinhuoltaja. Se, jos jokin, on ihan helvetin pelottava asia. Siksi tämäkin kupla on puhkaistava. 

Köyhyyden ja taloutensa huonon hallinnan erottaa siitä, ettei köyhyydestä pääse eroon järjestämällä talouttaan uusiksi. Köyhyys ei ole päätös. Köyhyys surkeiden sattumien sarjan tuotosta, se on raastavia valintoja, pakottavaa niukkuutta ja pärjäämistä. Köyhä voi olla tavallinen töissä käyvä aikuinen, opiskelija, sairas, työtön, eläkeläinen. Köyhyys on sitä, kun mistään ei voi enää nipistää, mutta jäljelle jäävä raha on silti alle perustoimeentulon rajan. Spekuloimatta sen suuremmin mitä, taustalla on aina jotain mistä köyhyys johtuu. Joillakin se voi olla sairaus, huono työtilanne, raskaat opinnot tai kohtuuttoman suuret elinkustannukset.

Kotimaamme köyhyydestä ei haluta käydä keskustelua, koska se ei ole yhtä dramaattista katsottavaa kuin Afrikan nälkälapset tai yhtä romantisoitua kuin kerjääjän kasvutarina. Se on yllättävän arkista ja neutraalia, lamauttavaa. Köyhyys syrjäyttää niin vanhemman kuin lapsenkin tehokkaasti nyky-yhteiskunnasta, jossa elintaso ja ulkonäkö määrittelee piirit. Se voi viedä lapselta mahdollisuuden sosialisointiin, koko perheeltä mahdollisuuden terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan, puhumattakaan vaatteista, hygieniatarvikkeista tai muista perustarpeista. 


Silti empatiakyvyttömyys vie voiton. Ymmärtämöttymyys ja kyvyttömyys asettua toisen saappaisiin kulminoituu tilanteisiin, joissa rakaisun etsimisen sijaan koetaan tarvetta arvostella toista tilanteestaan. Samalla voitaisiin heittää jotain yhtä hyvää kuin "Lopeta olemasta köyhä, ole mieluummin rikas". Miksi tarvitsee lyödä lyötyä? Miksi köyhyys oikeuttaa arvosteluun ja haukkumiseen? Luuleeko joku tosissaan, että mäkätys ulkonäöstä, asuinpaikasta tai isosta puhelinlaskusta auttaa ihmistä, jonka täytyy pahimmassa tapauksessa jättää syömättä, jotta voi ruokkia lapsensa?

Ennen kuin katsotaan kaikki yhdessä ringissä Kukkaron Herraksi-sarjaa, mietitään hetki mitä rapaa suustamme roiskuu ja mitä tulisi oikeasti tehdä kohdatessaan niinkin hankalan aiheen kuin köyhyyden. Siitä tulisi puhua avoimesti ja rakentavasti, paljastaen jokaisen köyhyyteen vaikuttavan osapuolen epäkohtia, jotta niihin voisi puuttua. Tuomitsemisen sijaan voi ojentaa auttavan käden niiden tahojen tai palveluiden pariin, jotka voivat mahdollisuuksiensa mukaan lieventää tilannetta tai antaa tukea. Sen sijaan, että määrittelee ihmisen elintasonsa perusteella, voitaisiin miettiä mistä köyhyys johtuu ja kuinka siihen voitaisiin puuttua. Ennen kuin erehdyt tuomitsemaan, uskalla kysyä mistä toisen ahdinko johtuu. Voit jopa yllättyä.


Seuraavalla kerralla, kun luet klikkiartikkelia tai palat halusta arvostella köyhää, pyri pohtimaan minkälaiset valtarakenteet mahdollistavat köyhyyden. Voimmeko olettaa tervettä toimeentuloa yhteiskunnalta, joka leikkaa pienituloisilta ja antaa monopolien vapaasti kontrolloida markkinoita korottaakseen elinkustannuksia? Mitä valtiomme on tehnyt köyhyyden poistamiseksi? Nälvimällä emme tee mitään muuta kuin kaivamme omaa kuoppaamme ja pahennamme muiden oloa. Vain kyseenalaistamalla valta-asemat ja puhumalla köyhyydestä rehellisesti, voimme vaikuttaa.

Haluankin haastaa teidät kaikki kertomaan omia kokemuksia köyhyydestä, nimellä tai nimettömänä. Millä tavalla köyhyys on koskettanut sua tai läheisiäsi? Minkälainen kuva teillä on köyhyydestä ja köyhistä henkilöistä? Mitä köyhyyden kitkemiseksi tulisi tehdä?

Mikään ei virkistä paremmin kuin pari kuollutta aivosolua ”mielipiteeni on oikeuteni”-ihmisten välinpitämättömistä avauksista. Teinkin heti aamusta virheen ja ajauduin A-Studion Kuplat-videosarjan ensimmäisen jakson kommenttiosioon, sielä näitä oman elämänsä Socrateksia kyllä riitti.

Videossa kansanedustaja Susanna Koski vastaa parhaimpansa mukaan köyhyydestään kertovalle Anna-Maija Tikkaselle, miten siitä köyhyydestä päästäisinkään eroon. Videon tarkoituksena oli herättää keskustelua eriarvoisuudesta ja jollain mikrobiakin pienemmällä mahdollisuudella harjoittaa empatiaa vähempiosaisia kohtaan. On varmaan sanomattakin selvää mitä tällaisesta touhusta seuraa, kun videolla esiintyvä Tikkanen ei mahdukaan yhteiskunnan olettamaan muottiin.


Jos seuraat uutisia(lue= Iltalehteä tai muita yhtä arvostettuja julkaisuja), olet varmasti törmännyt uutisiin köyhyydessä elävistä perheistä. Olet saattanut myös kurkata artikkelin kommenttiosion tai jos olet mielensäpahoittaja, siirtynyt omavalintaiselle foorumille ruotimaan ja nälvimään. Mikä tahansa käy: paino, ostetut elintarvikkeet, laskujen määrä tai summa, mahdolliset lemmikkieläimet, sotku, vaatevalinnat, lasten nimet, oikeastaan ihan sama mikä, kunhan kritisoiva henkilö osaa tehdä asian paremmin.

Jokaista artikkelia, kertomusta, videota tai mitä tahansa keskustelua köyhyydestä yhdistää yksi ihmisryhmä. He, jotka kokevat köyhyyden olevan omaa syytä. He, jotka eivät pysty samaistumaan ahdinkoon millään lailla tai samaistuvat niinkin hyvin, että kokevat oikeudekseen projektoida omia tunteitaan julkisuudessa oleviin kasvoihin.

Useimmiten takerrutaan painoon. Miten köyhä voi olla läski? ”Elän nälässä? Naisella on senverran rasvaa ihonalla ettei voi kyllä sanoa että elää nälässä.”, tämä on yksi kommenteista A-Studion videon keskustelukentässä ja se taitaa olla jopa kauneimmasta päästä. Hyvänä kakkosena tulee myös asuinpaikka. Auta armias jos asut valtion tuloilla Helsingissä, niin suu vaahdossa löydetään vielä yksi tekosyy demonstroida omaa paskanjauhantaa. Oman osansa saa myös ruokailutottumukset, mikäli artikkelissa listataan kustannuksia. 


Jopa Hesarin suuressa köyhyyskyselyssä(HS 20.12.) selvisi, että valtaosa suomalaisista pitää edelleen köyhyyttä itse aiheutettuna. Sen lisäksi hyvätuloisten vastauksista n. 25 prosenttia vähätteli, halveksui ja syyllisti köyhiä.

”En voi kieltää, etteikö itseaiheutettua vähävaraisuutta olisi olemassa, mutta onko se köyhyyttä vai pelkkää tyhmyyttä?”


Arvostelun lomassa unohdetaan kuitenkin koko jutun pointti: hyvinvointivaltiossamme on köyhyyttä ja se on edelleen valtava tabu. Ollakseen köyhä ei tarvitse välttämättä edes asioida valtion kassalla, riittää olla matalapalkkaisessa työssä oleva Helsinkiläinen yksinhuoltaja. Se, jos jokin, on ihan helvetin pelottava asia. Siksi tämäkin kupla on puhkaistava. 

Köyhyyden ja taloutensa huonon hallinnan erottaa siitä, ettei köyhyydestä pääse eroon järjestämällä talouttaan uusiksi. Köyhyys ei ole päätös. Köyhyys surkeiden sattumien sarjan tuotosta, se on raastavia valintoja, pakottavaa niukkuutta ja pärjäämistä. Köyhä voi olla tavallinen töissä käyvä aikuinen, opiskelija, sairas, työtön, eläkeläinen. Köyhyys on sitä, kun mistään ei voi enää nipistää, mutta jäljelle jäävä raha on silti alle perustoimeentulon rajan. Spekuloimatta sen suuremmin mitä, taustalla on aina jotain mistä köyhyys johtuu. Joillakin se voi olla sairaus, huono työtilanne, raskaat opinnot tai kohtuuttoman suuret elinkustannukset.

Kotimaamme köyhyydestä ei haluta käydä keskustelua, koska se ei ole yhtä dramaattista katsottavaa kuin Afrikan nälkälapset tai yhtä romantisoitua kuin kerjääjän kasvutarina. Se on yllättävän arkista ja neutraalia, lamauttavaa. Köyhyys syrjäyttää niin vanhemman kuin lapsenkin tehokkaasti nyky-yhteiskunnasta, jossa elintaso ja ulkonäkö määrittelee piirit. Se voi viedä lapselta mahdollisuuden sosialisointiin, koko perheeltä mahdollisuuden terveelliseen ja ravitsevaan ruokaan, puhumattakaan vaatteista, hygieniatarvikkeista tai muista perustarpeista. 


Silti empatiakyvyttömyys vie voiton. Ymmärtämöttymyys ja kyvyttömyys asettua toisen saappaisiin kulminoituu tilanteisiin, joissa rakaisun etsimisen sijaan koetaan tarvetta arvostella toista tilanteestaan. Samalla voitaisiin heittää jotain yhtä hyvää kuin "Lopeta olemasta köyhä, ole mieluummin rikas". Miksi tarvitsee lyödä lyötyä? Miksi köyhyys oikeuttaa arvosteluun ja haukkumiseen? Luuleeko joku tosissaan, että mäkätys ulkonäöstä, asuinpaikasta tai isosta puhelinlaskusta auttaa ihmistä, jonka täytyy pahimmassa tapauksessa jättää syömättä, jotta voi ruokkia lapsensa?

Ennen kuin katsotaan kaikki yhdessä ringissä Kukkaron Herraksi-sarjaa, mietitään hetki mitä rapaa suustamme roiskuu ja mitä tulisi oikeasti tehdä kohdatessaan niinkin hankalan aiheen kuin köyhyyden. Siitä tulisi puhua avoimesti ja rakentavasti, paljastaen jokaisen köyhyyteen vaikuttavan osapuolen epäkohtia, jotta niihin voisi puuttua. Tuomitsemisen sijaan voi ojentaa auttavan käden niiden tahojen tai palveluiden pariin, jotka voivat mahdollisuuksiensa mukaan lieventää tilannetta tai antaa tukea. Sen sijaan, että määrittelee ihmisen elintasonsa perusteella, voitaisiin miettiä mistä köyhyys johtuu ja kuinka siihen voitaisiin puuttua. Ennen kuin erehdyt tuomitsemaan, uskalla kysyä mistä toisen ahdinko johtuu. Voit jopa yllättyä.


Seuraavalla kerralla, kun luet klikkiartikkelia tai palat halusta arvostella köyhää, pyri pohtimaan minkälaiset valtarakenteet mahdollistavat köyhyyden. Voimmeko olettaa tervettä toimeentuloa yhteiskunnalta, joka leikkaa pienituloisilta ja antaa monopolien vapaasti kontrolloida markkinoita korottaakseen elinkustannuksia? Mitä valtiomme on tehnyt köyhyyden poistamiseksi? Nälvimällä emme tee mitään muuta kuin kaivamme omaa kuoppaamme ja pahennamme muiden oloa. Vain kyseenalaistamalla valta-asemat ja puhumalla köyhyydestä rehellisesti, voimme vaikuttaa.

Haluankin haastaa teidät kaikki kertomaan omia kokemuksia köyhyydestä, nimellä tai nimettömänä. Millä tavalla köyhyys on koskettanut sua tai läheisiäsi? Minkälainen kuva teillä on köyhyydestä ja köyhistä henkilöistä? Mitä köyhyyden kitkemiseksi tulisi tehdä?

12 kommenttia

  1. Jos olisit oikeasti köyhä, et olisi hankkinut lasta. Jos olisit oikeasti köyhä, sinulla ei olisi lemmikkiä. Jos olisit oikeasti köyhä, et omistaisi autoa, vaikka asuisit missä lie hevonkuusessa etkä pääsisi sieltä mihinkään. Jos olisit oikeasti köyhä, hankkisit kunnon työpaikan.

    Olen ollut köyhä olemalla töissä ja saamatta valtiolta mitään avustusta. Harvapa meistä suostuisi töihin kympin tuntipalkalla, olkoonkin että kyseessä on auttamistyö. Harva ymmärtää, että freelancerina oleminen vaatii rohkeutta: joskus onnistaa ja joskus ei. Tähän päälle kun tulee sairastuminen, ei paljon naurata.

    Köyhyys ei ole rikos, ei synti. Köyhyys ei ole häpeä. Kiitos puhuttelevasta tekstistä. Puhuttelevinta on kohdata köyhänä toinen köyhä, vieläpä sellainen köyhä, joka on itseä köyhempi. Silloin todellakin haluaa antaa toisen paidoistaan tuolle huonompiosaisemmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nämä "Jos olisit oikeasti köyhä"-aloitukset raivostuttavat eniten! Onhan se helppoa huudella norsunluutornistaan, sillä köyhyyden itse kokenut ei arvostele.

      Olen itsekin elänyt osan elämästäni köyhyysrajan alittavassa taloudessa, silloin asiat olivat tosin vielä niinkin hyvin, että sillä rahalla pärjäsi, valtiolta sai tukea ja lapset eivät ymmärtäneet vielä materian päälle. Toisenlaiset ovat ajat nyt.

      Olen itsekin huolestunut matalapalkkaisista töistä, etenkin kun nykyiset säädökset mahdollistavat lähes ilmaiseen työhön pakottamisen sanktioiden uhalla. Yrittäjyyskin tällaisessa byrokratiavaltiossa on vain rohkeille ja sitkeille. Pakostakin miettii, että minkälaiset vaihtoehdot jäävät käteen, kun jotain on pakko tehdä. Kouluttautuminen tuntuu olevan useimmiten eteen lätkäisty vaihtoehto, mutta sen kolmen taikka viiden vuodenkin aikana pitäisi työllistyä jollain tavalla välttääkseen velkaantumisen.

      Kiitos sullekin omista kokemuksistasi, niistä on tarkeää puhua juuri nyt! :)

      Poista
  2. voi, tämä postaus kyllä veti sanattomaksi ja mielen vakavaksi. liian harvoin tulee oikeasti pohdittua näitä asioita, mutta onnekseni voin sanoa etten kuulu köyhien arvostelijoihin. kuvailit taitavasti sitä, mitä köyhän elämä voi pahimmillaan olla. sitä ahdinkoa ja lamaannusta. arkisuutta. tämä laittoi kyllä miettimään, kiitos siis tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että teksti herätti ajatuksia :) Köyhyyttä tulee harvoin ajateltua mikäli on sellaisessa asemassa, ettei sitä kohtaa elämässään. Sellaisesta etuoikeutetusta asemasta onkin hyvä lähteä liikkeellee auttamaan ja tiedostamaan epäkohtia!

      Poista
  3. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää oikesti mitä se köyhän elämä on paitsi köyhä itse. Mun mielestä köyhä on muutenkin jotenkin sellainen sana mitä en itse tykkää käyttää, ehkä vähävarainen/pienituloinen olisi parempi. Mun mielestä parasta olisi se ettei vähävaraisilta ainakaan enää yhtää vähennettäisi tukia ja muita. Mun mielestä on jotenkin niin väärin pienentää opiskelijoiden sekä lapsien tukia :( Tietenkin aina jostakin pitää leikata, mutta kuitenkin nuo oikesti tarvitsevat sitä rahaa.. Mä en ainakaan ole sortunut köyhien haukkumiseen enkä ole sitä muutenkaan lähipiirissäni huomannut. Hyvä postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, sitä voi vaan arvuutella, siksi ei tulisikaan arvostella ;) Niin, harvinaisen surullista, että leikkuri osuu päättäjien kädestä niiden leipiin, jotka sitä eniten tarvitsevat. Voisihan sitä sanoa, että näin ollaan äänestetty, vai ollaanko? Olisi korkea aika saada oikeat ihmiset vastuuseen teoistaan ja juuri siksi juron suomalaisen on löydettävä nyt sen äänensä.

      Poista
  4. Tämä teksti pisti kyllä oikeesti taas ajattelemaan ja vieläpä tärkeää asiaa. Mä olen vähän sitä mieltä että raha on jokaisen oma asia, mä en itse arvostele köyhiä, enkä pidä sellaisista jotka sitä tekee. Joskus lähelläni on puhuttu jostain siihen sävyyn että kun ei olekaan varaa ostaa hienoa ylle ja niin edelleen, on se vähän kiehauttanut, ei kaikilla vaan ole mahdollisuutta. Itse asiassa tämän tekstin jälkeen mulla heräsi kysymys, millainen köyhä oikeasti on, miten se määritellään? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sen tulisi mennä, mutta valitettavasti nyky-yhteiskunnassa raha monesti määrittelee ihmisarvon. Myös se, että väärin kohdistetuilla leikkauksilla huononnetaan vähempituloisten asemaa, on meidän jokaisen asia.

      Muiden varallisuuden arvostelijoilta puuttuu yleensä vähintäänkin empatiakykyä ja suhteellisuudentajua, nämä ihmiset on hyvä jättää vaan suoraan omaan arvoonsa :)

      Ja tuo on hyvä kysymys! Virallisesti köyhyys määritellään tiettynä tulorajana, eli karkeasti varallisuuden puutteena. Itse takerrun usein ennemminkin siihen, mitä köyhä kokee ja mistä köyhä jää paitsi, raha kun ei merkitse kaikkea, mutta sillä saa yllättävän paljon sisältöä elämäänsä. Keskituloinen voi haaveilla matkasta Malediiveille, pienituloisella se suurin haave voi olla niinkin vaatimaton kuin elokuvassa käynti tai koko perheen päivä huvipuistossa. Joillekkin koko perheen rannekkeet Lintsille saattavat maksaa saman verran kuin koko kuukauden jäljellejäävät rahat. Niina kyllä kiteytti tuossa ylempänä hyvin, että vain köyhä tietää miltä köyhän elämä tuntuu ja mitä se on.

      Poista
  5. http://emmyleskinen.blogspot.fi/2017/07/visa-tapissa.html?m=1
    Tuolta löytyy mun fiiliksiä rahasta :) hyvin kirjotettu postaus!

    VastaaPoista
  6. opintojen takia köyhyys on aiheita mitä on mm. paljon koulussa keskusteltu ja edelleen julkisessa keskustelussa juuri huomaa sen ajattelun että kaikki on aina yksilön vika kun on köyhä, eikä edes haluta ymmärtää. Niinkuin muissakin asioissa ihmiset menevät eri polkuja ja jokaisella on takana tarina, mitä ei muut edes tiedä ja ketään ei saisi haukkua tai jättää ulkopuolelle sen takia, että se mikä näkyy on yleisen normiston mukaan väärin. Itse nyt opiskelijana oon kyllä ihan köyhä, tukia leikattiin ja koska nyt on harjoittelu niin ei ole edes mahdollista tehdä töitä opintojen ohella, toki opintolainaa saa, millä sitten saa itsensä elätettyä niin ettei tarvi ihan pelkällä makaroonilla elää. Mutta sun tekstit on hyviä ja kantaa ottavia, mutta samalal luot sellaisen avoimen keskustelun ilmapiirin hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos, tuo viimeinen oli kauniisti sanottu, mahtava piristys aamuun <3 :) Ja asiaa puhut! Hienoa, että koulussa keskustellaan näistä asioista ja valistetaan nuoria. Harmi kuulla, että tukien leikkaukset vaikuttivat suhun, vaikka se nyt on ihan odotettavissa. Itse en pidä siitä, että opiskelijat pakotetaan lainaan, sellainen taakka ei ole hyvä startti työelämään :/

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu