Parisuhteen tylsä arki on suorin tie eroon

. 10/21/2017 .

Puolisoni tullessa kotiin, en ryntää ovelle suukottelemaan, enkä käperry hänen syliin iltaisin katsomaan telkkua. Pisin aikamme ilman seksiä on hyvinkin saattanut olla kuukausia. Vaikka asuntomme onkin alle 40-neliöinen luukku, raivaamme melko onnistuneesti omaa tilaa ja vaivumme huomaamattomasti omiin juttuihimme. Saatamme keskustella päivän aikana pelkästään hetkellisesti siitä, kuinka töissä meni ja mikä CSI:n jakso laitetaan pyörimään nyt.

Liki kahdeksan vuoden jälkeen parisuhteemme on se pirullinen 90% arkea, rutiinia ja välillä vähän tylsääkin. Välissä tapahtuu paljon muutakin. Loput 10% koostuvan yllättävän simppeleistä jutuista, pienistä onnen pirskahduksista, intohimosta, kemiasta ja läheisyydestä. Mutta se on vaan se kymmenesosa, oikeasti hyvässä parisuhteessa näiden kahden luvun pitäisi olla toisinpäin. Eiks niin?


Ihan käsittämätöntä, että mä olen joskus kuvitellut onneistuneen parisuhteen arjen olevan kuin jostain vaaleanpunaisten 3D-lasien läpi katsottavasta leffasta. Muhunkin, kuten erittäin moniin muihin, oli iskostettu se ajatus tylsän ja arkisen parisuhteen myrkyllisyydestä. Se on siinä nyt, ajattelin, kun ensimmäiset merkit arjesta näkyivät läheisyyden vähenemisenä ja tietynlaisena estottomuutena toisen seurassa. Liityin yhdeksi googlettajaksi muiden joukkoon, sillä mäkin pelkäsin isoa paha arkea.


"Arkea on turha vältellä, se kyllä tulee. Siihen ei piristykset ja voodoot auta kun se läsäyttää oman itsensä sohvalle kahden sydänkäpysen keskelle."


Vajaa kahdeksan vuoden parisuhteeseen mahtuu paljon arkea ylä- ja alamäkineen. Joskus hypitään onnemme kukkuloilla ja joskus vituttaa, mutta sitä se pitkä parisuhde on. Suurin osa alkuhuuman läheisyydestä jää pois, vai moniko teistä on edelleen liimaantuneena puolisoonne kuin kengurunpoikanen pussi-ikävässään? Enää ei vehtailla samalla tavalla, ilta kaupungilla ei tunnu enää samanlaiselta seikkailulta kuin ennen, eikä yllätyksiä tupsahtele eteen kuin liukuhihnalta.


Moni kokee arkipäiväistymisessä isoimmat riitansa, kun parisuhteen kotelosta kuoriutuukin hyttynen kauniin perhosen sijasta. Rutiininomainen arki ei tee parisuhteesta missään nimessä huonoa, sellainen ajattelutapa tekee siitä huonon ja mikäli tylsyys hiertää liikaa, sitä voi lähestyä muulla kuin negatiivisella ja syyllistävällä tavalla. On muistettava, että parisuhde on kahden ihmisen tasapuolisesti kokkaama ikuinen illallinen, eikä pelkkä kotiintoimitus.

Sujuvaa kommunikointia tärkeämpää on rehellisyys. Parisuhteen tilasta ja omista toiveista voi aina keskustella ja niin moni tekeekin, mutta silloin on todella avattava tunteensa, vaikka se kirpaisee. Ei riitä kertoa olevansa tyytymätön, vaan myös miksi ja mikä siihen voisi auttaa. Omien toiveidensa eteen pitää tehdä myös itse töitä, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Et voi antaa toiselle osapuolelle listaa ja jäädä odottamaan tuloksia. Näin kiteytettynä, jos haluat läheisyyttä, anna sitä itse. Jos haluat yllätyksiä, järjestä niitä myös itse. Kun oma-aloitteisuus tuntuu vihoviimeiseltä vaihtoehdolta, käytä se kortti heti.

Jos parisuhde alkaa kaikesta huolimatta tuntua siltä kuin söisi purua, mieti hetki mitä kaipaat. Oletko tylsistynyt parisuhteeseesi vai omaan elämääsi?


Olen kypsynyt pitämään arkea ennemminkin laskeutuvana rauhana. Parisuhde ei ole enää niin hektinen, eikä toista tarvitse enää vakuuttaa omasta mahtavuudestaan. Kaikki on läpinäkyvää, on helppoa olla ja hengittää. Tekemättömyys ja rutiininomaisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus oikean tyypin kanssa. Kun pohja on kunnossa, arjesta tulee toimiva osa parisuhteen rakennetta. Pitkän parisuhteen hienous piilee mielestäni nimenomaan siinä arjessa, kun arjen vain kohtaa oikealla asenteella!

Parisuhde on aina jonkun verran kompromisseja, joten miksi hakea täydellisyyttä, kun sitä on mahdotonta saada. On hyvä pohtia, että onko itse täydellisyys jo kotona ja me vaadimme vain parisuhteiltamme ihmeitä?

Puolisoni tullessa kotiin, en ryntää ovelle suukottelemaan, enkä käperry hänen syliin iltaisin katsomaan telkkua. Pisin aikamme ilman seksiä on hyvinkin saattanut olla kuukausia. Vaikka asuntomme onkin alle 40-neliöinen luukku, raivaamme melko onnistuneesti omaa tilaa ja vaivumme huomaamattomasti omiin juttuihimme. Saatamme keskustella päivän aikana pelkästään hetkellisesti siitä, kuinka töissä meni ja mikä CSI:n jakso laitetaan pyörimään nyt.

Liki kahdeksan vuoden jälkeen parisuhteemme on se pirullinen 90% arkea, rutiinia ja välillä vähän tylsääkin. Välissä tapahtuu paljon muutakin. Loput 10% koostuvan yllättävän simppeleistä jutuista, pienistä onnen pirskahduksista, intohimosta, kemiasta ja läheisyydestä. Mutta se on vaan se kymmenesosa, oikeasti hyvässä parisuhteessa näiden kahden luvun pitäisi olla toisinpäin. Eiks niin?


Ihan käsittämätöntä, että mä olen joskus kuvitellut onneistuneen parisuhteen arjen olevan kuin jostain vaaleanpunaisten 3D-lasien läpi katsottavasta leffasta. Muhunkin, kuten erittäin moniin muihin, oli iskostettu se ajatus tylsän ja arkisen parisuhteen myrkyllisyydestä. Se on siinä nyt, ajattelin, kun ensimmäiset merkit arjesta näkyivät läheisyyden vähenemisenä ja tietynlaisena estottomuutena toisen seurassa. Liityin yhdeksi googlettajaksi muiden joukkoon, sillä mäkin pelkäsin isoa paha arkea.


"Arkea on turha vältellä, se kyllä tulee. Siihen ei piristykset ja voodoot auta kun se läsäyttää oman itsensä sohvalle kahden sydänkäpysen keskelle."


Vajaa kahdeksan vuoden parisuhteeseen mahtuu paljon arkea ylä- ja alamäkineen. Joskus hypitään onnemme kukkuloilla ja joskus vituttaa, mutta sitä se pitkä parisuhde on. Suurin osa alkuhuuman läheisyydestä jää pois, vai moniko teistä on edelleen liimaantuneena puolisoonne kuin kengurunpoikanen pussi-ikävässään? Enää ei vehtailla samalla tavalla, ilta kaupungilla ei tunnu enää samanlaiselta seikkailulta kuin ennen, eikä yllätyksiä tupsahtele eteen kuin liukuhihnalta.


Moni kokee arkipäiväistymisessä isoimmat riitansa, kun parisuhteen kotelosta kuoriutuukin hyttynen kauniin perhosen sijasta. Rutiininomainen arki ei tee parisuhteesta missään nimessä huonoa, sellainen ajattelutapa tekee siitä huonon ja mikäli tylsyys hiertää liikaa, sitä voi lähestyä muulla kuin negatiivisella ja syyllistävällä tavalla. On muistettava, että parisuhde on kahden ihmisen tasapuolisesti kokkaama ikuinen illallinen, eikä pelkkä kotiintoimitus.

Sujuvaa kommunikointia tärkeämpää on rehellisyys. Parisuhteen tilasta ja omista toiveista voi aina keskustella ja niin moni tekeekin, mutta silloin on todella avattava tunteensa, vaikka se kirpaisee. Ei riitä kertoa olevansa tyytymätön, vaan myös miksi ja mikä siihen voisi auttaa. Omien toiveidensa eteen pitää tehdä myös itse töitä, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Et voi antaa toiselle osapuolelle listaa ja jäädä odottamaan tuloksia. Näin kiteytettynä, jos haluat läheisyyttä, anna sitä itse. Jos haluat yllätyksiä, järjestä niitä myös itse. Kun oma-aloitteisuus tuntuu vihoviimeiseltä vaihtoehdolta, käytä se kortti heti.

Jos parisuhde alkaa kaikesta huolimatta tuntua siltä kuin söisi purua, mieti hetki mitä kaipaat. Oletko tylsistynyt parisuhteeseesi vai omaan elämääsi?


Olen kypsynyt pitämään arkea ennemminkin laskeutuvana rauhana. Parisuhde ei ole enää niin hektinen, eikä toista tarvitse enää vakuuttaa omasta mahtavuudestaan. Kaikki on läpinäkyvää, on helppoa olla ja hengittää. Tekemättömyys ja rutiininomaisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus oikean tyypin kanssa. Kun pohja on kunnossa, arjesta tulee toimiva osa parisuhteen rakennetta. Pitkän parisuhteen hienous piilee mielestäni nimenomaan siinä arjessa, kun arjen vain kohtaa oikealla asenteella!

Parisuhde on aina jonkun verran kompromisseja, joten miksi hakea täydellisyyttä, kun sitä on mahdotonta saada. On hyvä pohtia, että onko itse täydellisyys jo kotona ja me vaadimme vain parisuhteiltamme ihmeitä?

12 kommenttia

  1. Tämä oli kyllä jotenkin ihanan rehellinen postaus! Samoja tunteita täälläkin, vaikkei ihan noin pitkään ollakaan yhdessä ehditty vielä olla. Itsekin näen sen niin, että arjen pitää olla sellaista, että on sitä aikaa, kun saa vain olla rauhassa, eikä aina tarvitse yrittää olla toiselle niin mahtava ja upea. Eihän kukaan voi sellaista jaksaa! Tietysti töitä sen hyvän parisuhteen säilyttämiseksi täytyy jaksaa tehdä, mutta ihan hyvä riisua jossain vaiheessa ne vaaleanpunaiset lasit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta nouseekin hyvä kysymys: onko loppuunpalaminen yksi keskeisimmistä systä parisuhteiden rikkoutumiseen?

      Kiitoksia ja mahtavaa, että ollaan jotakuinkin samoilla raiteilla! :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus jälleen kerran! Itse pidän nimenomaan rutiinimaisesta arjesta (mahdottomuus koska olen vuorotyöläinen), mutta siitä huolimatta haluaisin välillä jotain spessua miehen kanssa arjen keskelle. Joskus niitä muistaa tehdä, ja on joitain kausia kun niitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Onneksi nekään asiat eivät vaadi paljoa, ole isoja tai rahaa ja aikaa vieviä, koska pienilläkin asioilla voi saada sitä niin sanottua arjen luksusta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, vuorotyö muuttaa arkea varmaan hurjasti. Ja aivan samaa mieltä, meilläkin ne pienimmät asiat ovat merkityksellisimpiä :) Kiitos ja mahtavaa kuulla, että sielläkin pidetään arkea mahdollisuutena, eikä uhkana!

      Poista
  3. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! :) Mun mielestä tavallinen arki on parasta vaikkei meillä sitä yleensä olekkaan :D Ehkä siksi se on niin ihanaa? Oon monesti töissä iltaisin tai sitten on jotakin muuta menoa. Viikonloputkin menevät monesti töissä. Olisi varmasti erilaista jos tehtäisiin molemmat 8-16 työpäivää, mutta mun mielestä ihan kiva kun ei ole samanlaista. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja kaikki pienet jutut arjen piristykseksi ovat tärkeitä <3:) Oon samaa mieltä sun kanssa rehellisyydestä, se on tärkeintä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta toikin, arki on takuuvarmasti luksusta jos sitä saa vain harvoin :) Ja näin just, mahtavaa, että oot samaa mieltä arjen pienistä teoista ja rehellisyydestä!

      Poista
  4. Loistava kirjoitus :) näitä asioita olen nyt hiljattain pohtinutkin :D

    Huomaan asioiden menevän omalla painollaan. Hoidetaan koiralenkit itseksemme, käydään yhdessä kaupassa ja katsotaan telkkaria. Tehdään välillä ruokaa ja syödään yhdessä. Yhä enemmän kumpikin hautaantuu somen maailmaan tai muuten vaa näprää puhelinta. Kylmä totuus on että nykyään kosketellaan enemmän puhelintakin kuin omaa puolisoaan.

    Se on niin totta että alote lähtee myös itsestä. Eikä aina siitä toisesta. Toisinaan kaipaa ettei tarvitsisi aina itse ehdotella yhteisiä juttuja. Helpompi välillä antaa asioiden vaan olla, vaikkei se johdakkaan mihinkään.

    Nyt onkin edessä uusi tilanne kun olemme molemmat töissä. Katsotaan sitten kuinka arki muuttuu. Yhteistä aikaa täytyy järkkää ja vaalia, eikä aina jäädä sohvalle makailemaan. Sekin on tärkeetä vaan olla toisen lähellä. Ei aina tarvitse suorittaa. Mutta jos jotain haluaa niin itsestä se kaikki lähtee. Oma onnellisuus ei tule vain toisen kautta, on pidettävä omasta hyvinvoinnista huolta ja tehtävä itselle tärkeitä juttuja :)

    Elämä on suurimmaksi osaksi juuri sitä arkea. Täytyy koota tärkeimmät asiat, että viihtyy omassa arjessaan. Pääosin kaikki on niin hyvin moneltakin osin. Aikoja tulee kun hakeudutaan enemmän omiin juttuihin. Jos ei puhu mitään niin milläs toinen ymmärtää. En ole kuitenkaan täydellinen.

    Ajatuksen purkua ja teksti sen mukaistakin :D


    https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi meidän parisuhteen suurimmista kompastuskivistä oli aikoinaan mun tuohtuminen aloitteisiin, tai oikeastaan niiden puutteeseen. Kirjoitin suurimman osan tekstistä ihan omakohtaisesta kokemuksesta :D Mitä enemmän mä aloin tekemään aloitteita, sitä aktiivisempi puoolisokin oli. Kännykännäpräilytkin ovat liian tuttua hommaa täälläpäin, mutta siihenkin auttaa just se oma-aloitteisuus :) Tietyn ajan kuluessa sitä huomaa kadottaneensa kiinnostuksen siihen kuka niitä aloitteita tekee, kunhan jotain saadaan aikaseksi.

      Hyvää ajatuksenpurkua(tänne saa purkaa aina ja ihan mistä tahansa!), tunnistin itseni aika monesta kohdasta :) Toivottavasti teidän uusi arki lähtee rullaamaan hyvin ja aikaa löytyy yhteisillekin jutuille. Tsemppiä! <3

      Poista
  5. Hyvä postaus taas!

    Meillä on parisuhdetta takana 9,5 vuotta, mutta jollain lailla koen, että sellainen tietynlainen negatiivinen arkipäiväistyminen ei ole vieläkään (!) tullut meidän suhteeseen. Johtunee varmasti siitä, että a) tykätään rauhallisesta elämästä ja tavallisesta arjesta pyykinpesuineen ja b) yhteistä aikaa on verrattain vähän, sillä minä teen päivätyötä ja mies vuorotyötä, joten työajat menee ihan ristiin ja ollaan paljon yksinämme. Lisäksi olen sellainen läheisyydenkipeä takiainen, joka yhä edelleen antaa ne kotiintulo ja -lähtöpusut ja tunkee kainaloon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, aivan mahtava kuulla, että teillä ei näy vielä negisarkea! Koputetaan ehdottomasti puuta, että riesa pysyy poissa tulevaisuudessakin ;) <3 Jokaisen parisuhde on lopulta uniikki ja jokaiselle toimii ne omat hyväksi todetut jutut. Ja ai vitsi ihana, takiainen! :D Ei muuta kuin jatkakaa samaan malliin!

      Poista
  6. Ihan älyttömän hyvä postaus! Mun tämänhetkinen kihlattuni on mun ihka ensimmäinen poikaystäväni, ja ennen meidän tapaamista mulla oli tosi vääristynyt mielikuva parisuhteista. Nyt, melkein neljä vuotta kimpassa olleina ja ensi vuoden häitä suunnitellessa voin sanoa, etten mä edes tiennyt, mitä rakkaus on, ennen kuin meidän parisuhde arkiintui. Se, että katselee telkkarista sohvaperunoita ja katsoo, kun toinen leikkaa romanttisesti varpaankynsiään sohvalla, ja silloin rintaa alkaa lämmittää ja ajattelee, miten ihanaa on kun tuo törppö tuossa istuu - se on todellista rakkautta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanalta kuulostaa ja kolahtaa suoraan omaankin pumppuun! <3 Meillä taas toisinpäin, olen puolisoni ensimmäinen :) Mä yhdyn kyllä täysin sanomaasi, vaikka parisuhteita takana onkin. Tosin se kertoo varmaan ihan tarpeeksi niistä parisuhteista ;) Kaikkea hyvää teille kahdelle <3

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu