Tappouhkauksia karvaisista jaloista

. 10/11/2017 .

Siinä ne nyt ovat. Mun karvaiset jalat. Ällöttääkö? Inhottaako? Tuntuuko niin pahalta, että haluaisit mun kuolevan sen takia?

Jonkun mielestä kyllä. Tarkemmin ottaen näin uhattiin ruotsalaismalli Arvida Byströmiä, joka poseerasi Adidaksen mainoskampanjassa. Siis karvaisine jalkoineen. Osan mielestä hänet pitäisi myös raiskata, tai hän voisi myös lopettaa hampaidensa harjaamisen ja perseensä pyyhkimisen. Karvaiset jalat ovat siis kritisoivien(lievästi ilmaistuna) henkilöiden mielestä vulgaarit ja epähygieeniset. Mutta hetkinen... Millä ihmisryhmällä on lähes poikkeuksetta jalka- ja kainalokarvoitus? Ei perkele, miten me ei huomattu tätä? Vieläkö joku siellä ihmettelee mihin kehopositiivisuutta ja feminismiä tarvitaan?


Luettuani Byströmiä leimaavaasta ihmispersejoukosta, muistin heti yhden ostosreissun Prismassa. Meidän ohi käveli pariskunta ja heillä oli molemmilla karvaiset jalat. Mies- ja naisoletetulla. Käännyin mieheni puoleen ja kuiskasin innoissani ”Hei kato! Noilla molemmilla on jalkakarvat, kuinka siistiä!”. Vieressäni olevalla henkilöllä ei ollut yhtä positiivinen mielipide, vaan hän tyytyi möngertämään ”Mitä vittua” ja syyllistämään pariskuntaa henkilökohtaisen tilansa loukkaamisesta katseellaan. Kävelimme hetken aikaa heidän perässään ja näin ympärilläni kiusaantuneisuutta ja ihmettelyä kaikkien muiden osalta, paitsi itse pro-karva-pariskunnan.

Miksi säärikarvoitus on ok mieheksi itseään identifioiville, muttei muille? Tai itse asiassa tämä karvakammo ylettyy kainalo- ja privaattikarvoihinkin, joskin ei yhtä vahvasti. Mikä huolestuttaa tässäkin tilanteessa, on se tosiasia, ettei kaikilla henkilöillä ole edelleenkään täyttä itsemääräämisoikeutta ilman herjaa ja sosiaalista pelkoa. Kaikista nykykauneusihanteiden rikkomisyrityksistä huolimatta, joudumme edelleen tehdä valintoja, jotta emme leimaantuisi outolinnuiksi.


Mäkin lukeudun pelokkaiden joukkoon. Vaati aika paljon pokkaa julkaista nämäkin kuvat, jotka tulevat ystävien, työkavereiden, seuraajien ja kaikkien muiden nähtäviksi. En missään nimessä lähtisi kauppaan säärikarvoitus vilkkuen, vaikka karvaisena viihdynkin. Nuorempana pelkäsin kuollakseni, etten kelpaisi kumppanilleni mikäli en olisi karvaton. Tämä ajatus johtui kavereiden mielipiteistä, vanhemman esimerkistä ja mediasta.

Yksi eksistänikin ilmaisi jämäkästi haluavansa mun sheivaavan kaiken hänen vuoksi, tai petipuuhat jäävät siihen. Noh, eksä on eksä muista syistä, mutta tilanteessa mä valitettavasti kilttinä ja pelokkaana teininä tottelin. Olisi pitänyt aloittaa henkilökohtainen vallankumous jo silloin ja kieltäytyä.

On ollut ilo huomata, ettei halukkuuteni tai haluttavuuteni kärsi siitä, ettei höylä kiinnosta. Vuosikymmenessä on myös tapahtunut aika paljon edistystä karvoituksen normalisoimiseksi, muttei kuitenkaan riittävästi. Olen kirjoittanut aikasemminkin kehopositiivisuudesta, se koskee myös epänormaaleiksi leimattuja piirteitä tai ulkonäöllisiä valintoja ja sitä tulisi ehdottomasti harjoittaa tällaisissakin tilanteissa.

Positiivista on myöskin se, että muutamat suuret muotitalot ovat lähteneet karvakampanjaan mukaan. Viimeisimpänä Adidas, sitä ennen H&M kainalokarvoineen. Vaikka tänlainen mainostus pelaa enemmän yrittäjän pussiin, ei voida kiistää ison karvaisen kainalon vaikutusta Times Squaren isoimmalla mainospaikalla. 


Eniten työtä vaatii ihmisten negatiivisten reaktioiden taltuttaminen. Kun käsitystämme ulkonäöllisistä normeista on muovattu vuosikymmenien ajan, on ihan inhimillistä kokea erilaisia tunteita uuden ja radikaalin edessä. Hei, en ole itsekään ihan sujut vapaan karvoituksen kanssa meinaten, etten kulkisi edelleenkään karvaisilla säärilläni ihmisjoukon arvosteltavana. Sekin johtuu ainoastaan siitä, ettei se ole valtaväestön mielestä ”normaalia”. Tappouhkauksia ja muita yhtä... Rajuja mielipiteitä, niitä ei tarvitse ilmaista ainakaan ääneen. Mielipiteensä voi oikeastaan pitää itsellään, mikäli se ei ole kannustava, positiivinen tai edes neutraali. Leimaaminen ja nöyryyttäminen ei vaikuta pelkästään heteronormatiivisiin, vaan kaikkiin sukupuoliin ja erityisesti vähemmistöihin, joille maskuliiniseksi oletettu karvoitus voi pahimmillaan johtaa vaaratilanteeseen. Puhumattakaan siitä, että karvoitushan on täysin luonnollista ihan jok’ikisellä ja sitä paitsi paljon hygieenisempää kuin sheivaaminen.

Siksi meidän kaikkien tulisi lopettaa karvavastaisuus ja stigmatisointi puolustamalla ja tukemalla heitä, jotka päättävät olla ajelematta. Vaikuttaa voi myös tulemalla karvojensa kanssa julki ihan itte! Huomio tulisi kiinnittää myös yrityksiin, jotka viittaavat markkinoinnissaan karvattomuuden olevan edellytys hyvälle hygienialle tai kauneudelle.


Pointti oli kuitenkin se, että ihmisten pilkkaaminen ja kaikenlainen sheimaus henkilökohtaisista valinnoistaan on saatava loppumaan. Miten? Puolustamalla lyötyä, puhumalla näistä asioista julkisesti, kuseenalaistamalla absurdeja kauneusihanteita ja ”normeja”, sekä ottamalla kantaa näihin älyttömyyksiin itse.

Tämä on karvainen kannanottoni ja kehotan muitakin osallistumaan. Karvani ovat luonnollinen osa mua ja olen yhtä upea itseni karvoilla tai ilman. Mitkään karvat eivät määritä kauneuttani, sukupuoltani tai hygieenisyytäni. Ne ovat vain karvoja. Ne kasvavat ihan meille kaikille.

Siinä ne nyt ovat. Mun karvaiset jalat. Ällöttääkö? Inhottaako? Tuntuuko niin pahalta, että haluaisit mun kuolevan sen takia?

Jonkun mielestä kyllä. Tarkemmin ottaen näin uhattiin ruotsalaismalli Arvida Byströmiä, joka poseerasi Adidaksen mainoskampanjassa. Siis karvaisine jalkoineen. Osan mielestä hänet pitäisi myös raiskata, tai hän voisi myös lopettaa hampaidensa harjaamisen ja perseensä pyyhkimisen. Karvaiset jalat ovat siis kritisoivien(lievästi ilmaistuna) henkilöiden mielestä vulgaarit ja epähygieeniset. Mutta hetkinen... Millä ihmisryhmällä on lähes poikkeuksetta jalka- ja kainalokarvoitus? Ei perkele, miten me ei huomattu tätä? Vieläkö joku siellä ihmettelee mihin kehopositiivisuutta ja feminismiä tarvitaan?


Luettuani Byströmiä leimaavaasta ihmispersejoukosta, muistin heti yhden ostosreissun Prismassa. Meidän ohi käveli pariskunta ja heillä oli molemmilla karvaiset jalat. Mies- ja naisoletetulla. Käännyin mieheni puoleen ja kuiskasin innoissani ”Hei kato! Noilla molemmilla on jalkakarvat, kuinka siistiä!”. Vieressäni olevalla henkilöllä ei ollut yhtä positiivinen mielipide, vaan hän tyytyi möngertämään ”Mitä vittua” ja syyllistämään pariskuntaa henkilökohtaisen tilansa loukkaamisesta katseellaan. Kävelimme hetken aikaa heidän perässään ja näin ympärilläni kiusaantuneisuutta ja ihmettelyä kaikkien muiden osalta, paitsi itse pro-karva-pariskunnan.

Miksi säärikarvoitus on ok mieheksi itseään identifioiville, muttei muille? Tai itse asiassa tämä karvakammo ylettyy kainalo- ja privaattikarvoihinkin, joskin ei yhtä vahvasti. Mikä huolestuttaa tässäkin tilanteessa, on se tosiasia, ettei kaikilla henkilöillä ole edelleenkään täyttä itsemääräämisoikeutta ilman herjaa ja sosiaalista pelkoa. Kaikista nykykauneusihanteiden rikkomisyrityksistä huolimatta, joudumme edelleen tehdä valintoja, jotta emme leimaantuisi outolinnuiksi.


Mäkin lukeudun pelokkaiden joukkoon. Vaati aika paljon pokkaa julkaista nämäkin kuvat, jotka tulevat ystävien, työkavereiden, seuraajien ja kaikkien muiden nähtäviksi. En missään nimessä lähtisi kauppaan säärikarvoitus vilkkuen, vaikka karvaisena viihdynkin. Nuorempana pelkäsin kuollakseni, etten kelpaisi kumppanilleni mikäli en olisi karvaton. Tämä ajatus johtui kavereiden mielipiteistä, vanhemman esimerkistä ja mediasta.

Yksi eksistänikin ilmaisi jämäkästi haluavansa mun sheivaavan kaiken hänen vuoksi, tai petipuuhat jäävät siihen. Noh, eksä on eksä muista syistä, mutta tilanteessa mä valitettavasti kilttinä ja pelokkaana teininä tottelin. Olisi pitänyt aloittaa henkilökohtainen vallankumous jo silloin ja kieltäytyä.

On ollut ilo huomata, ettei halukkuuteni tai haluttavuuteni kärsi siitä, ettei höylä kiinnosta. Vuosikymmenessä on myös tapahtunut aika paljon edistystä karvoituksen normalisoimiseksi, muttei kuitenkaan riittävästi. Olen kirjoittanut aikasemminkin kehopositiivisuudesta, se koskee myös epänormaaleiksi leimattuja piirteitä tai ulkonäöllisiä valintoja ja sitä tulisi ehdottomasti harjoittaa tällaisissakin tilanteissa.

Positiivista on myöskin se, että muutamat suuret muotitalot ovat lähteneet karvakampanjaan mukaan. Viimeisimpänä Adidas, sitä ennen H&M kainalokarvoineen. Vaikka tänlainen mainostus pelaa enemmän yrittäjän pussiin, ei voida kiistää ison karvaisen kainalon vaikutusta Times Squaren isoimmalla mainospaikalla. 


Eniten työtä vaatii ihmisten negatiivisten reaktioiden taltuttaminen. Kun käsitystämme ulkonäöllisistä normeista on muovattu vuosikymmenien ajan, on ihan inhimillistä kokea erilaisia tunteita uuden ja radikaalin edessä. Hei, en ole itsekään ihan sujut vapaan karvoituksen kanssa meinaten, etten kulkisi edelleenkään karvaisilla säärilläni ihmisjoukon arvosteltavana. Sekin johtuu ainoastaan siitä, ettei se ole valtaväestön mielestä ”normaalia”. Tappouhkauksia ja muita yhtä... Rajuja mielipiteitä, niitä ei tarvitse ilmaista ainakaan ääneen. Mielipiteensä voi oikeastaan pitää itsellään, mikäli se ei ole kannustava, positiivinen tai edes neutraali. Leimaaminen ja nöyryyttäminen ei vaikuta pelkästään heteronormatiivisiin, vaan kaikkiin sukupuoliin ja erityisesti vähemmistöihin, joille maskuliiniseksi oletettu karvoitus voi pahimmillaan johtaa vaaratilanteeseen. Puhumattakaan siitä, että karvoitushan on täysin luonnollista ihan jok’ikisellä ja sitä paitsi paljon hygieenisempää kuin sheivaaminen.

Siksi meidän kaikkien tulisi lopettaa karvavastaisuus ja stigmatisointi puolustamalla ja tukemalla heitä, jotka päättävät olla ajelematta. Vaikuttaa voi myös tulemalla karvojensa kanssa julki ihan itte! Huomio tulisi kiinnittää myös yrityksiin, jotka viittaavat markkinoinnissaan karvattomuuden olevan edellytys hyvälle hygienialle tai kauneudelle.


Pointti oli kuitenkin se, että ihmisten pilkkaaminen ja kaikenlainen sheimaus henkilökohtaisista valinnoistaan on saatava loppumaan. Miten? Puolustamalla lyötyä, puhumalla näistä asioista julkisesti, kuseenalaistamalla absurdeja kauneusihanteita ja ”normeja”, sekä ottamalla kantaa näihin älyttömyyksiin itse.

Tämä on karvainen kannanottoni ja kehotan muitakin osallistumaan. Karvani ovat luonnollinen osa mua ja olen yhtä upea itseni karvoilla tai ilman. Mitkään karvat eivät määritä kauneuttani, sukupuoltani tai hygieenisyytäni. Ne ovat vain karvoja. Ne kasvavat ihan meille kaikille.

18 kommenttia

  1. Eläköön karvat! En sheivaa eikä hävetä tippaakaan. Miks mun pitäis kun miehenkään ei pidä? Jos joku ei kestä säärikarvoja, katsokoon muualle. Tosin ihmiset tuijottavat enemmän arpiani kuin karvojani. Huvitan itseäni tuijottamalla takaisin. Hyvä kirjoitus sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja näin juuri! Harmi vaan, että karvoja on usein vaikea vastustaa ja katse väkisinkin vetäytyy syvään tuijotukseen ;) Mahtavaa, että haastat nämä tyypit tuijotusoffiin! :D

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Ja rohkea sellainen, koska tää tosiaan on jotenkin tosi tabu aihe. Jalka- ja kainalokarvat mielletään naisilla jopa epähygienisiksi, vaikka näin ei ole. Kyse on vaan entistä pidemmälle edenneistä kauneusihanteista, joista on tullut jo niin normeja että siitä poikkeaminen nähdään lähes järkyttävänä.

    Mä kirjoitin aiheesta joskus muutama vuosi sitten (tää "Hyi ällö, sheivaisit joskus", jos kiinnostaa lukaista), ennen näitä kampanjoita joihin isotkin firmat on lähtenyt mukaan, enkä silloin löytänyt googlesta oikein yhtään kirjoituksia aiheesta - ainakaan suomeksi, ainakaan naisten karvojen puolesta puhuen. Se oli hämmentävää.

    Mua inspiroi aiheesta yksi silloin aika huipulla viilettänyt instagrammaaja Asher Britton, joka värjäsi kainalokarvansa pinkiksi. Ne ihmisten raektiot olivat hämmentäviä, vaikka ymmärrän, että oli ehkä monelle ihan uusi näkökulma kainalokarvoihin. Tai ehkä joille on uutta jopa se, että naisillakin niitä karvoja ylipäätänsä on...

    Muistan miten muakin jännitti sen kirjoituksen julkaiseminen, se tuntui kuitenkin jossain määrin henkilökohtaiselta vaikka ei käytännössä itselleni mikään ihmeellinen juttu olekaan. Mutta joillekin on. Yllättävän isossakin mittakaavassa. Varsinkin kun miettii noita tappouhkauksia, en mä aiheesta kirjoittaessani olisi edes osannut odottaa sellaisia reaktioita! Eikä sellaisia onneksi tullutkaan (sen verran vähän lukijoita silloin), vaan hyvää keskustelua ja mielipiteitä. Aihe on edelleen kiinnostava, ja se, miten maailma tän asian kanssa tulee edistymään.

    Ei yhden ihmisen karvojen pitäisi olla kellekään toiselle herne nenässä. Nää on mieltymysasioita, ja jokaisen pitäis saada valita muiden ajatuksista huolimatta. Itse tunnen oloni vieläkin vähän ristiriitaiseksi, koska opitut muotit on tiukassa: en tykkää siitä miltä mun kainalokarvat näyttää, vaikka haluaisin antaa niiden olla. En kuitenkaan vedä ihokarvoista enää samanlaisia paineita kuin vaikka silloin teininä, kun hetken aikaa ajelin jopa käsivarsikarvani kun tunsin itseni ihan apinaksi.

    Nyt taitaa olla jo nelisen vuotta siitä, kun viimeksi ajoin säärikarvani. Ja niiden suhteen on ihan sinut. Sitten vaan odottaa, että jospa maailmakin olisi joskus tulevaisuudessa samaan tapaan sinut niiden suhteen, ja erilaisuuden kanssa ylipäätänsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukaisin sun tekstin, hienoa pohdintaa siellä ja tässä sun vastauksessasikin! :) Ihan huippua, että säkään et sheivaa muutaman muun vastaajan tavoin, en jotenkaan ajatellut, että sheivaamattomia typyjä olisi näin paljon. Toisaalta ehkä se oli vaan sitä muhunkin iskotettua mielikuvaa karvaisista naisista... Toivottavasti tosiaan kaikki maapallomme asukit lähtisivät messiin ja antaisivat muiden olla, karvoinensa tai ilman. Harmi vaan, että omien mielipiteidensä tonti julki on lisääntynyt huomattavasti ja ihmisten tilannetaju, sekä filtterin käyttö taas vähentynyt :/

      Poista
  3. Niin täyttä asiaa jälleen! Itsehän olen täysin sataprosenttisen sinut kaikkine karvoineni, vaikka monesti olen kohdannut kummaksuvia katseita sanoessani etten ole sheivannut kinttujani ikinä!:D Vitsailenkin joskus että jos esim. kainalokarvanpidennykset olis joskus joku it -juttu, niin sillon olisin ensimmäisten joukossa niitä testaamassa..:,D Nykyisin niuhotetaan niin paljon kaikesta turhasta ja miten moni on saanut itsetuntoonsa kolauksia vain siksi, että on saanut vaan pikkusen karvasemmat geenit.. Niin eihän tosiaan miesten kinttu/kainalokarvoitustakaan pidetä epähygieenisenä, joten miksi asia olis eri naisilla? Upea sinä ja sun ajatukset, kiitos näistä!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JES! Hyvä, Maria! :D Mä oon jotenkin ihan fiiliksissä kun mun kommenttiboksi täytyy ajelemattomista mimmeistä. Ja tuohon kyllä yhdyn, musta tuntuu, että samalla kun vanhoja ja kulahtaneita ihanteita ajetaan alas, tilalle tulee uusi yhä absurdimpi ja turhempi tavoite. Ihan älytöntä!

      Kiitos sulle ja samoin! :)

      Poista
  4. Hyvä postaus! En yleensä kyllä sheivaa sääriä tai sen pahemmin kainaloitakaan, kun mun iho on todella herkkä, niin se ärsyyntyy ihan hirveesti sheivaamisesta. Ei tulis mieleenkään sheivata säännöllisesti - kun kesäkin oli sen verran kylmä,että olisko sääret näkyny ehkä 2 kertaa ni en jaksa nähdä vaivaa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lopetin liiallisen sheivaamisen just samasta syystä :) Ihan sama mitä superglideultimatevaahtoa käytti, iho oli riekaleina. Ja niin just, mä en totta puhuen muista minä kesänä viimeksi tuli ulkoilutettua sääriä paljaana... :D

      Poista
  5. Sofia, mahtavaa mikä teksti! Mä en tiedä mitä sanoisin, toisaalta taas päässäni myllertää paljon ajatuksia kyseisetä aiheesta:D Ensinnäkin tuo sun eksä, voi luoja nainenkin on ihminen. Nimenomaan tuo että miehillä karvat on fine, mutta naisilla ei, mutta kun me naisetkin ollaan niitä ihmisiä. Naisilla on karvoja siinä missä miehilläkin:D Ja epähygieenistä, mitä ihmettä, onko miehet sitten epähygieenisiä ??

    Tää on just sellainen juttu mistä pitäisi puhua enemmän, koska kuten Mariakin sanoi, moni on saanut itsetuntoonsa kolauksia vaan siksi että on tosiaan saanut pikkusen karvaisemmat geenit. Saa nähdä mihin maailma tässä menee:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos hurjasti! :) Ja mitä eksään tulee, noh, teinit on teinejä typerine ajatuksineen, en voi kyllä sanoa yhdenkään mun eksän olleen penaalin terävin kynä, enkä kyllä itsekään ollut, hahah!

      Tällaisissa kasoisstandardeissa harvoin on logiikkaa taustalla, niin tietenkin naisille on eri säännöt. Ja se jos jokin kertoo enemmän näitä totuuksia sylkevistä kuin itse kohteesta ;) Itse ainakin toivon, että tottumus on vain ajan kysymys.

      Poista
  6. Todella hyvä teksti! :) Mä itse kyllä tykkään ajella karvojani. Etenkin sääri- sekä kainalokarvat. En kuitenkaan koskaan ajelisi karvojani muiden takia vain itseni takia. On ihana olo kun on ajanut säärikarvat ja ne on niin pehmeät ja sileät. Ja kun laittaa housut jalkaa ja ne tuntuu niin mukavilta :) Mutta en mäkään aina jaksa ja se on mun mielestä ok. Kainalokarvat taas haluan ajaa, koska oon huomannut että kun hikoilen niin haisen enemmän kun on enemmän karvoja.. Mutta mulle on ihan sama ajaako joku karvansa vai ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin just, ajelit tai et, se on täysin fine ja oma valinta! :) Niinhän sen tulisikin olla, ettei saisi lokaa niskaan valinnoistaan. Ja mielenkiintoista kulla, että sulla meni noin päin, mä ja monet muut ovat taas kokeneet, että hikoilu ja haiseminen on lievempää karvoilla kuin ilman :O

      Poista
  7. Mahtava teksti ja täyttä asiaa! En ymmärrä tätä nyky-yhteiskunnan karvavihaa ollenkaan, ja tuo tappouhkausjuttu oli jotakin aivan käsittämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jep, onhan se aika äärimmäisyyksiin menevää, mutta se tuntuu olleen trendinä jo jonkun aikaa :/ Huolestuttavaa!

      Poista
  8. Sulla on kyllä niin kiva tapa kirjoittaa! Tää on kyllä hyvästä aiheesta kirjoitettu teksti. Jokaisen pitäisi saada tehdä karvoilleen mitä haluaa eikä sen pitäisi haitata muiden elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet kiitokset! :) Ja näinpä, toivottavasti tulevaisuudessa ja uusien sukupolvien myötä näin todella olisi.

      Poista
  9. todella hyvä kirjoitus!! Tää asia on edelleen hyvin vahvasti sellainen mistä ei puhuta, ja harva ymmärtää sitä miten eri asemaan taas sukupuoli ihmiset laittaa toiset on ok, mutta toiset on epähygienisia, jos antaa karvojen olla, ne kun todella on meillä kaikilla. Mä oon laiska sheivaamaan ja mulla on myös herkkä iho, mutta välillä taas sheivaan, mutta sillo ku itsestä siltä tuntuu. Niikuin kaikisssa asioissa ois hienoa, että kaikki sais tehä miten huvittaa ilman yleistä paheksuntaa tai pelkoa, koska mitä helvettiä se ketään liikuttaa onko jollain karvat tai ei tai mitä vaatteita päällä, tärkeintä on pitää huolta itsestä ja oppia hyväksymään itsensä ja varmistaa ettei ainakaa itse ole se joka katsoo oudosti tai haukkuu jotain negatiivisesti vaan siksi että tekee asiat erilailla kun itse on tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Joitakin se liikuttaa uhkaavankin paljon, ainakin jos tappouhkauksia pitää latoa :( Toivottavasti tulevaisuudessa tyypit tekisivät just kuten sanoit, yväksyisivär itsensä ja muut, sellaisina kuin kaikki ovat :) <3

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu