En ole enää vegaani

. 11/26/2017 .

Ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Mä olen pettynyt. Itseeni, muihin, maailmaan. Pääosin muihin, joille veganismi tuntuu olevan kova pala ja jonkinlainen tekosyy arvostella. Veganismi identiteettinä ja aatteena tuntuu aiheuttavan enemmän negatiivisia kuin positiivisia mielikuvia, enkä mä ole pelkästään huomannut asiaa, vaan kokenutkin sen.

Syön ja elän edelleen niin vegaanisesti kuin voin, en ole siirtymässä lihaan tai kannattamassa eläinkokeita. En vain sano itseäni enää vegaaniksi, en oikeastaan edes puhu veganismista niikään usein, koska siitä ei ole koitunut itselleni muuta kuin harmia. Ai miksikö? Tee sosiaalinen testi, jossa kerrot kymmenelle tuntemattomalle olevasi vegaani ja miksi. Jos olet oikein rohkea, voit myös avata hieman tehotuotannon problematiikkaa moraalisista ja ympäristöllisistä näkökulmista. Siiten voit heittää jalat pöydälle ja katsoa tyytyväisenä aiheuttamaasi paskamyrskyä.

Veganismi tuntuu olevan niinkin punainen vaate, että pelkästään sen mainitseminen missä tahansa kontekstissa aiheuttaa suoranaista raivoa.


Yritin aikani, naiivi kun olen, avata ihmisille hieman ajatuksiani ja käsityksiäni. Vastaukseksi saa harvoin muuta kuin naljailua: "Minkälainen vegaani käyttää nahkaa?", "Voitko sä muka syödä tota?", "Miksi ituhippi kulkee autolla?", "Miten voit ostaa vaatteita Henkkamaukasta?", "Sä olet varmaan täydellinen, kun saarnaat muille lihansyönnistä.". Kyllästyin selittelemään valintojani ja polttamaan toisten rakentamia olkiukkoja. Mut leimattiin vasten tahtoani inhottavaksi tapapoliisiksi ja saarnaajaksi, kun yritin vain rakentaa järkevää keskustelua ja mahdollisesti avartaa toisten maailmankatsomusta.

Jo pelkästään se, että tiesi mun olevan vegaani, riitti sivuuttamaan mut tietyissä keskusteluissa tai heittämään jotain mukanokkelaa näpäytystä. Olin vapaata riistaa. Viimeinen pisara taisi olla se, kun taukotilassa syömääni ruokaa pilkattiin ja perään heitettiin klassikko "Mä olen kyllä lihansyöjä ja ylpeä siitä", ilman, että mä edes sanoin mitään! Helvetti!


Eikä vittuilua harrasta pelkät sekaanit, vegaanipiireissäkin on vahvat nokkimisjärjestykset, kirjoittamattomat säännöt ja hyvyysmittarit. Useimmiten toistuu vanha ja kulahtanut "et ole oikea vegaani jos teet asiaa X". Mäkkärin vegaanihampparistakin saatiin sellainen paskamyrsky ja lokerointi aikaan, että sun olisi tarvinnut periaatteessa elää vihanneksilla ja hampulla, käyttää kosmetiikkana pelkkiä kotimaisia marjoja ja pestä vaatteet raikkaalla jokivedellä ilman pesuaineita, jotta olisit TRUE VEGAANI. Aatteesta, joka oli mulle joskus ainoa turvaverkko, tulikin yhtäkkiä uhka. Tuntui siltä, että veganismi pitää mua panttivankina.

Kun ryhdyin vegaaniksi, ajattelin sitoutuvani ikäänkuin isoon, ystävälliseen ja sydämelliseen perheeseen, jossa mennään eteenpäin välittäen kaikista maailman olennoista toisiamme tukien ja valistaen. Tuntuu kurjalta nähdä todellisuus, jossa veganismin maine ja uskottavuus on tuhottu siihen pisteeseen asti, että sen vaikutuksilla ympäristöömme ja selviytymiseemme ei ole enää väliä. Jäljellä on enää iso selviytyjien erikoisjakso nimeltä sekaanit vs. vegaanit, jossa pääpointtina on vittuilla toiselle osapuolelle minkä kerkiää ja heittää sormet korviin, kun joku yrittää takoa koko touhuun jotain järkeä.

Nyt mä ymmärrän jok'ikistä, joka pelkää vegaanin leimaa. En mäkään halua olla osa tällaista yhteisöä. Nyt ei voi miettiä muuta kuin missä mentiin vikaan?

Minkälaisia mielikuvia teillä on veganismista ja vegaaneista? Ovatko raivovegaanit todellakin pilanneet vegaanien maineen? Provosoituvatko ihmiset veganismista turhan helposti? Miten veganismista voisi sun mielestä keskustella järkevästi ja tunteita pahoittamatta?

Ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Mä olen pettynyt. Itseeni, muihin, maailmaan. Pääosin muihin, joille veganismi tuntuu olevan kova pala ja jonkinlainen tekosyy arvostella. Veganismi identiteettinä ja aatteena tuntuu aiheuttavan enemmän negatiivisia kuin positiivisia mielikuvia, enkä mä ole pelkästään huomannut asiaa, vaan kokenutkin sen.

Syön ja elän edelleen niin vegaanisesti kuin voin, en ole siirtymässä lihaan tai kannattamassa eläinkokeita. En vain sano itseäni enää vegaaniksi, en oikeastaan edes puhu veganismista niikään usein, koska siitä ei ole koitunut itselleni muuta kuin harmia. Ai miksikö? Tee sosiaalinen testi, jossa kerrot kymmenelle tuntemattomalle olevasi vegaani ja miksi. Jos olet oikein rohkea, voit myös avata hieman tehotuotannon problematiikkaa moraalisista ja ympäristöllisistä näkökulmista. Siiten voit heittää jalat pöydälle ja katsoa tyytyväisenä aiheuttamaasi paskamyrskyä.

Veganismi tuntuu olevan niinkin punainen vaate, että pelkästään sen mainitseminen missä tahansa kontekstissa aiheuttaa suoranaista raivoa.


Yritin aikani, naiivi kun olen, avata ihmisille hieman ajatuksiani ja käsityksiäni. Vastaukseksi saa harvoin muuta kuin naljailua: "Minkälainen vegaani käyttää nahkaa?", "Voitko sä muka syödä tota?", "Miksi ituhippi kulkee autolla?", "Miten voit ostaa vaatteita Henkkamaukasta?", "Sä olet varmaan täydellinen, kun saarnaat muille lihansyönnistä.". Kyllästyin selittelemään valintojani ja polttamaan toisten rakentamia olkiukkoja. Mut leimattiin vasten tahtoani inhottavaksi tapapoliisiksi ja saarnaajaksi, kun yritin vain rakentaa järkevää keskustelua ja mahdollisesti avartaa toisten maailmankatsomusta.

Jo pelkästään se, että tiesi mun olevan vegaani, riitti sivuuttamaan mut tietyissä keskusteluissa tai heittämään jotain mukanokkelaa näpäytystä. Olin vapaata riistaa. Viimeinen pisara taisi olla se, kun taukotilassa syömääni ruokaa pilkattiin ja perään heitettiin klassikko "Mä olen kyllä lihansyöjä ja ylpeä siitä", ilman, että mä edes sanoin mitään! Helvetti!


Eikä vittuilua harrasta pelkät sekaanit, vegaanipiireissäkin on vahvat nokkimisjärjestykset, kirjoittamattomat säännöt ja hyvyysmittarit. Useimmiten toistuu vanha ja kulahtanut "et ole oikea vegaani jos teet asiaa X". Mäkkärin vegaanihampparistakin saatiin sellainen paskamyrsky ja lokerointi aikaan, että sun olisi tarvinnut periaatteessa elää vihanneksilla ja hampulla, käyttää kosmetiikkana pelkkiä kotimaisia marjoja ja pestä vaatteet raikkaalla jokivedellä ilman pesuaineita, jotta olisit TRUE VEGAANI. Aatteesta, joka oli mulle joskus ainoa turvaverkko, tulikin yhtäkkiä uhka. Tuntui siltä, että veganismi pitää mua panttivankina.

Kun ryhdyin vegaaniksi, ajattelin sitoutuvani ikäänkuin isoon, ystävälliseen ja sydämelliseen perheeseen, jossa mennään eteenpäin välittäen kaikista maailman olennoista toisiamme tukien ja valistaen. Tuntuu kurjalta nähdä todellisuus, jossa veganismin maine ja uskottavuus on tuhottu siihen pisteeseen asti, että sen vaikutuksilla ympäristöömme ja selviytymiseemme ei ole enää väliä. Jäljellä on enää iso selviytyjien erikoisjakso nimeltä sekaanit vs. vegaanit, jossa pääpointtina on vittuilla toiselle osapuolelle minkä kerkiää ja heittää sormet korviin, kun joku yrittää takoa koko touhuun jotain järkeä.

Nyt mä ymmärrän jok'ikistä, joka pelkää vegaanin leimaa. En mäkään halua olla osa tällaista yhteisöä. Nyt ei voi miettiä muuta kuin missä mentiin vikaan?

Minkälaisia mielikuvia teillä on veganismista ja vegaaneista? Ovatko raivovegaanit todellakin pilanneet vegaanien maineen? Provosoituvatko ihmiset veganismista turhan helposti? Miten veganismista voisi sun mielestä keskustella järkevästi ja tunteita pahoittamatta?

27 kommenttia

  1. Mulla on ens viikon sunnuntaina tulossa postaus samasta aiheesta! Oli tosi samoja fiiliksiä, kun sulla tässä. Hienosti kirjoitettu. En tässä ota nyt sen enempää kantaa, kun olen tosiaan kirjoittanut jo monta sataa sanaa aiheesta. Voin tulla sitten linkkaamaan postaukseni tähän sitten sunnuntaina. Oot huoneen hyvä kirjoittamaan. Jaksaa helposti lukea pidempiäkin tekstejä :)

    Pus! Jasu: stoori.fi/the-what

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, hurjan hyvä kirjoittamaan :D

      Poista
    2. Hahah, apua! Huutonaurua huoneen hyvälle kirjoittajalle, kiitos ;) <3 Mahtavaa, etten ole ainoa joka painii tämän kanssa ja linkkaa ehdottomasti, laitan sen tuohon postauksen perään lisänäkökulmaksi :)

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus! Mä en ole vegaani enkä edes kasvissyöjä, mutta syödään kuitenkin aika paljon kasvisruokaa ja tykkään välillä kokeilla vegaanisiakin reseptejä. Tuntuu, että siinä on sellainen väliinputoaja, että ne "kunnon paremmat vegaanit" huomauttelee siitä, että se ei riitä kun kuitenkin välillä syö pihviä ja lihansyöjät taas puolestaan pilkkaa mun kasvismakaroonilaatikoita :'D Jotenkin ihan typerää kyllä, miksi kenenkään yleensä täytyy toisen ruuista provosoitua mihinkään suuntaan. Itse olen sitä mieltä, että meidän kaikkien kannattaisi hiukan vähentää lihansyöntiä jo ihan ympäristöä ajatellen, mutta mikä on se oma määrä missäkin, jääköön sitten jokaisen omaksi valinnaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Tätä toitotin aikani itsekin, että se on oikein hyvä, jos edes kerran viikkoon syödään kasvispainotteisesti tai vähenneetään vaikka yksi jauhelihapaketti :) Sekin tunnuttiin ottavan suoranaisena hyökkäyksenä periaatteita ja elämää vastaan. Kaiken tän pilkkauksen ja naljailun keskellä unohdetaan tärkeä pointti: mitäs pilkkaat sitten, kun maailma onkin siinä jamassa, että syöt itsekin soijapapuja suoraan palosta, kun ei ole enää muuta. Tässä pitäisi keskittyä ihan muihin juttuihin kuin kummankaan osapuolen moralisointiin :/ Tärkeintä olisi se, että jokainen yrittää omien kykyjensä mukaan <3

      Poista
  3. Itse olen se sellainen sekaani. Ja sitä mieltä, että jokainen syököön ja eläköö miten tahtoo. Ainoa mitä vastaan oon on juurikin tuo "aattensa" puolesta rageeminen, tuputus ja syyllistäminen mitä valitettavasti juuri mainitsemiesi raivovegaaneiden puolelta saa osakseen. Ja oli kyse nyt sitten siitä vegaaniudesta tai vaikka uskonnosta niin tuputtaminen on nounou. Vegaanius on hieno juttu ja mahtavaa että omistaudutaan sillä tavalla hyvien asioiden puolesta. Itse koitan sitten kantaa pientä korttani kekoon muilla keinoin. Mm. Lajittelemalla jätteeni ja ajamalla polkupyörällä. Ehkei se kata lihansyönnilläni aiheutettua haittaa, mutta on se parempi kuin ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä sitä mieltä, että kaikkea tahtomaansa ei kannata tehdä, jos meinaa säilyttää palloa vielä tuleville sukupolville :P Tuputtamisesta olen kyllä samaa mieltä, mutta sekin on usein ihmisestä kiinni, että mitä tuputukseksi laskee. Jos tarjoan hyvätahtoisesti kauramaidostani työkaverille, onko se tuputusta? Jos kysyy, että onko hlö maistanut koskaan kasviproteiineja, niin onko se saarnaamista? Lihansyönnin vähentäminen on ympäristön suojelun kannalta välttämätöntä, mutta miten siitä voisi keskustella syyllistämättä ja menemättä tunteisiin? Siinäpä pulma! Lajittelu ja saasteiden vähentäminen on yhtä tärkeää, kuin ruokavaliokin. Hienoa, että olet sitä kautta messissä! :)

      Poista
  4. Jokainen tekee omat valintansa miten elää eettisemmin ja ekologisemmin. Itselle veganismi tai vegaanit eivät tuota ongelmaa mutta siinä vaiheessa kun aletaan riehua, että on jokaisen on pakko olla vegaani siitä huolimatta, että allergioiden ja kilpirauhasongelmien vuoksi ei voi täysin vegaaniksi ryhtyä ja aletaan syytellä ettei osta vegaanivaatteita. Itse en tosiaan osta mitään uutta vaatetta koskaan mistään milloinkaan vaan hankin kaiken kierrätettynä mieluiten luonnon omia materiaaleja ostaen. Muovit ja muut saavat jäädä minulta kauas.
    Ruokateollisuus sekä tekstiiliteollisuus on kokonaan maailman saastuttavin asia. Jos haluaa olla ihan kunnolla ekologinen ja eettinen, muuttaa pois kaupungista ja kasvattaa, metsästää oman ruokansa ( se on oikeasti luonnolle hyvä asia, että ihminenkin syö) mutta omaan tarpeeseen.

    Tämä avautuminen ei liittynyt sinun toimintaan mitenkään, vaan omaan kokemukseen siitä miten veget vs lihansyöjät toimii. Molempiin suuntiin mennään metsään niin että humina käy. Pitäisi ymmärtää kaikkien, että jokainen toimii niin kuin itse parhaakseen katsoo. Vähemmän ruokaa, vähemmän ruokaa roskikseen, eettisempää syömistä ja kulutusta. Vähemmän lihaa, enemmän kasviksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, veganismi kun ei ole vaihtoehto ihan jokaiselle, sitäkään ei monet vegaanit valitettavasti halua ymmärtää. Ruokavalion sopimattomuus on yksi este, mutta miten vähempiosaisten maiden asukit, joille karja on ainoa elinkeino ja tapa selviytyä? Kaikki kantaa kortensa kekoon tavallaan :) Hienoa, että kierrätät ja välität ekologisuudesta, se on tärkeää <3

      Se olisi hienoa, jos molemmat osapuolet löytäisivät kultaisen keskitien. Kanavan, jota kautta voitaisiin kommunikoida ystävällisesti ja löytää sopivia ratkaisuja!

      Ja en missään nimessä käsittänytkään niin. Avautua saa ja kannattaakin tässä kommenttikentässä. Mä kuuntelen ja keskustelen mielelläni :) Siinä olet kyllä oikeassa, että molemmissa on vähän vianpoikasta, mutta pääpointtina on edelleen tietenkin ainutlaatuinen maapallomme ja sen säilyvyys. Henkilökohtaisuudet sikseen.

      Poista
  5. Minä olen vegaani ja ylpeä siitä! Tai ehkä pitäisi paremminkin puhua vegaanisesta ruokavaliosta, sillä käytän mm. vanhoja villasukkiani, enkä ole jaksanut perehtyä kaikkien värikynien, papereiden jne. vegaanisuuteen. Raivoveganismia en ymmärrä. Se yrittää vetää koko aatteelta maton jalkojen alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se on hienoa! Jopa rohkeaa nykypäivänä, niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Ja tässähän se onkin, miksi itsekään en enää sano itseäni vegaaniksi ;) Mainitsepa väärissä piireissä ja tenttaaminen alkaa, kokemusta valitettavasti on. Tosin juurikin näiden raivovegaanien osalta :P

      Poista
  6. Minusta on hienoa, että on vegaaneja. Sanon näin ihan itsekäistä syistä, sillä nyt maitoallergikoille löytyy vaihtoehtoja, joita ennen ei todella ollut. Lentokoneessa ei löydy ruokaa maitoallergikolle, mutta jos kerron, että se on samaa kuin vegaaninen, niin suhtaudutaan jo ihan toisin. Hyvä niin! Pitäkää vain pintanne paljon hyvää on jo saavutettu! 😗💖💖💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, siinäpä on itse asiassa yksi näkökulma, mitä en ollutkaan ajatellut aikaisemmin :) Siitä ollaan kyllä raivottu, että "muotidieetit" haittaavat esim. gluteeni/maitoallergisten uskottavuutta. Mahtavaa kuulla, että välillä käykin toisteppäin <3

      Poista
  7. Tulipa hyvään saumaan tämä kirjoituksesi! Mulla on nyt takana muutama kuukausi ilman lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, ja pikkuhiljaa kaikki eläinperäinen ruoka on jäänyt pois. Päädyin tähän puolivahingossa oltuani pitkään kasvispainotteisella ruokavaliolla. Kenellekään en ole vielä uskaltanut hommasta kertoa, en ainakaan sanalla vegaani. Ainoastaan mies ja pari hyvää ystävää tietävät. Tämä siis juurikin tuon oletettavan paskamyrskyn takia. Vaikka fiilis on kehossa (ja mielessäkin) parempi kuin pitkiin aikoihin, välttelen asiasta puhumista eli teen näitä omia valintoja "hissukseen" kuten sinäkin tässä kuvailit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin mahtavaa, että sä olet lähtenyt vegeilyyn mukaan, salaa taikka julkisesti :) <3 Mä olin itsekin aikoinaan siinä pisteessä, kun ilosanomaa halusi jakaa kaikille ja kaikkialla, niin hyvältä se tuntui, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Niin myös teinkin, kunnes negikset iskivät kyntensä kiinni :/ Mun ainoa neuvo on pysymään hissunkissun, mikäli ei halua kuulla turhai kommentteja syömisistään. Näistä asioista pitäisi puhua enemmän, mutta taidanpa jättää senkin niille, jotka sitä myllytystä jaksavat.

      Poista
  8. Moi!

    Eksyin blogiisi ns.vahingossa ja tosi hyvä postaus, aihe ja hyvin argumentoitu.
    Kokeilin omassa blogissani kukauden vegaanihaastetta lukijoiden pyynnöstä. Syön paljon kasviksia ja kasvisruokaa, joten ajattelin, no big deal. Olin yllättynyt miten paljon ikäviä, vähätteleviä ja suoraan sanottuna vittuilevia kommentteja sain! Luulin, että kokeeni olisi ollut nimenomaan vegaaneiden mieleen?? Ehei. Tein väärin, yritin huonosti.
    Olen ammatiltani PT ja uskon kahteen asiaan: omaan esimerkkiin (jolla on hidas,mutta tehokas vaikutus ympäristöön) sekä pieniin muutoksiin. Jos haluaa jonkun "puolelleen", niin eikö nämä kaksi väylää toimisi paremmin kuin oman vegekehän kiillotus toisen naamaa vasten...?

    Ystävällisin terveisin,
    Katri
    fityoutoo.fitfashion.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin vahingossa kuin ei milloinkaan, tervetuloa ;) <3 Ja tietenkin kiitokset heti perään! Kurja kuulla, että sulla kävi noin :/ Mä olen kyllä itse törmännyt samaan: jos yrittää parhaansa, se ei riitä, vaan pitää osua heti keskelle maalitaulua. Se on aika kurja lähtökohta mihin tahansa ja asettaa turhia paineita niille, jotka olisivat kiinnostuneita edes kokeilemaan. Itsekin uskon, että esimerkki kannustaa muita, en olisi esim. itsekään ryhtynyt syömään vegaanisesti, ellei yksi pitkäaikainen ystäväni olisi siitä kertonut. Harmi, että joillekin veganismi on jonkunnäköinen kilpailu siitä, kuka tekee parhaiten.

      Poista
  9. Tää oli ihan sairaan hyvä teksti - ja sinänsä valitettavasti vähän samaistuttava. Olen itsekin elellyt niin vegaanisti kuin ”pystyn” jo pari vuotta, koska se vain yksinkertaisesti tuntuu omanlta jutulta. Pystyn-sana siksi, että en siltikään halua tehdä omasta ja muiden elämästä liian vaikeaa valinnoillani, enkä esimerkiksi pyydä 80v mummoani meidän kylässä käydessä tekemään mulle erikseen maidotonta asiaa X, vaan voin ottaa samaa mitä muutkin. Lihaan en toki enää koske, mutta maitotuotteet ja kananmunat menee jos on pakko.

    Jo tästä edellä mainitustakin syystä en käytä itsestäni samaa ”vegaani”, mutta pyrin välttelemään tämän käyttöä muutenkin. Olen myös huomannut varsinkin sekaanien provosoituvan tästä aivan mahdottoman paljon, vaikka en tosiaankaan pyri tuputtamaan elämäntapaani yhtään kenellekään. Pelkästään jo se, että toteaa ”en syö lihaa” jonkin ruokailun yhteydessä riittää aiheuttamaan liudan fiksuja ”no mitä sä sit syöt”-kommentteja ynnä muuta. Koska en pyydä muita perustelemaan ruokalutottumuksiaan, miksi munkaan pitäisi? Ainoastaan perheen ja läheisempien sekasyöjäystävien kanssa olen pyrkinyt ilman provosointia herättämään asiallista keskustelua veganismista, mutta edelleen tuloksetta. Yleensä aina varsinkin perheen kanssa keskustelu meinaa mennä väkisin tappeluksi, joten olen tämänkin asian antanut suosiolla olla :-D Se on muuten todella jännä, miten veganismi jo itsessäänkin aiheuttaa toisille verenpaineen nousua, vaikka mitään syytä ei olisikaan.

    Aggressiivisiin vegaaneihin en toki itse onneksi ole törmännyt livenä, huh. Netissä sen sijaan näitä tulee vastaan enkä yhtään ihmettele, miksi vegaanisuus on saanut näin paskan maineen. Toivottavasti asia muuttuu vielä joskus :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja noh, harmi :D Tiedän tunteen, oma ruokavalio on varsin perinteisille ja lihaa kuluttaville vanhemmillemme iso kysymysmerkki. Yritäppä siinä kertoa soijajugurtista.

      Saman olen huomannut itsekin. Tuntuu välillä siltä, että toiset kokevat valintojeni olevan jotenkin heiltä pois tai suora loukkaus heidän henkilökohtaisia valintojaan vastaan, vaikka päätös on yksinomaan mun, enkä tee siitä sen suurempaa numeroa. Välillä tekisi mieli näpäyttää, että morkkistasiko purat muhun, vai? Ja sitten oltaisiin taas paskamyrskyn silmän keskellä ;) Ja perheen, sekä ystäviensä kanssa nyt kehtää vähän provosoituakin, kun läheiset varmasti ymmärtävät yskän ja tilanne rauhoittuu siitä aikanaan :) Eri asia lähteä kinaamaan vaikka esimiehensä tai tuntemattoman kanssa.

      Netti on siitä vähän vaarallinen ihme, että täällä aukoo päätään herkemmin, kun sanoistaan ei tarvitse välttämättä ottaa niin suurta vastuuta. Eri asiahan se on kasvotusten moittia toista. Toivottavasti näitä livesaarnaajia ei tule vastaan tulevaisuudessakaan! :)

      Poista
  10. Musta tuntuu että veganismia vaivaa vähän sama kuin feminismiä. Ne tietyt kiihkoilijat saavat koko aatteen tuntumaan typerältä joidenkin ihmisten mielestä. Myös tuntuu, että jos sanoo olevansa vegaani, niin odotetaan tosiaan sitä että sun kaikki valinnat ovat ekologisia ja eettisiä, ja mä en usko että yhtään kukaan pystyy kaikkia elämänsä tekoja tekemään eettisesti ja ekologisesti. Kuten aiempaankin postaukseesi kirjoitin, niin pitäis enemmänki vaan jokaisen tehdä itse parhaansa niillä voimavaroilla kuin pystyy, mutta musta tuntuu että siihen ei moni tällä hetkellä kannusta. Toivottavasti tämä päätös kuitenkin jotenkin helpottaa elämässäsi juuri noissa sosiaalisissa tilanteissa ynnämuissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feminismin vastustaminen on tässä tapauksessa vielä ongelmallisempi aihe, siitä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Samaa mieltä kuitenkin :( Tuossakin tulee tosin vastaan se, että mitä kukakin sisältää veganismiin. Jollekin se on pelkkä ruokavalio, jollekin kokonainen tapa elää. Kun näkee ihmisten sättivän itseään väärän väristen ourkkapallojen ostamisesta(väriaine koppakuoriaisista), niin silloin menee ainakin mulla jo yli. Ja näin just, jokainen vaikuttaa omien resurrsiensa mahdollistamin keinoin, enempää ei voi vaatiakkaan :)

      Poista
  11. Olen sekaani mutta voin toisinaan esim. tilata kasvis- ja vegaaniannoksia ulkona syödessäni jos ne kuulostavat hyvältä- silloinkin voi jo kuulla arvostelua että miksei sitä voi ihan kunnon pihviä tilata kun ulkona kerrankin ollaan. Eikö idean ulkonaisesti syömisessä ole valita se itsestä hyvältä kuulostava annos? Muutenkin jos samassa paikassa käy syömässä, niin itse ainakin haluan kokeilla muitakin annoksia eikä valita aina sitä perus lehtipihviä tms 😄

    Veikkaan että omalta osaltaan vegaanisuuden suurempi näkyminen tänä päivänä on tehnyt siitä eräänlaisen trendin ja siksi luo myös niitä negatiivisia mielikuvia (kuten aina eri trendien kohdalla, niistä legginseistä lähtien). Tällöin veganismia koetaan yhtenä ohimenevänä trendinä joillain ihmisillä ja silloin myös nämä "pitkän ajan true vegaanit" voivat olla hyvinkin ilkeitä kommenteillaan jos joku nyt vastikään ryhtyikin vegaaniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, harmi kuulla, että sulla on kokemuksia tuollaisesta. Miehelläni käy kuvailemasi lailla valitettavan usein esim. kotivegaanisuudestaan kertoessa :/ Ärsyttävää, että noinkin vähäisestä muutoksesta tottumuuksiinsa saa kuulla. Otat juuri niin kasvista kuin houkuttelee ja tarjoat muillekin! ;)

      Itse näen vegebuumin positiivisena trendinä moneen muuhun villitykseen verrattuna :) Tosin suosion mukana tulee ne negatiivisetkin vaikutukset, eli olet varmaankin töysin oikeassa siitä, että trendiikyydellä on lusikkansa tässäkin sopassa. En kyllä ole nöhnyt yhdenkään vegaanin valittavan siitä, että joku ryhtyy vegaaniksi, vaan lähinnä toteutuksesta. Molemmat tosin täysin turhaa nillitystä, jos multa kysytään. Ollaan kuitenkin tekemässä hyvää, turha niinsanotusti nussia pilkkua enää siinä vaiheessa ;)

      Poista
  12. Olen syönyt lihaa viimeksi vuonna 1990 ja silloin oli todella vaikeaa löytää edes kasvisruokaa. Nyt on kyllä joitakin eläinkunnan tuotteita mukana mutta eläintuotteiden, kuten maidon, käytön voi laskea sormin viikossa. Sitä maitoa juon kahvin kanssa jos olen kylässä ja joskus syön kalaa. Musta vegaanikosmetiikka on aika hupaisa. Tietty ei saa olla eläimillä testattu eikä sisältää eläinperäisiä ainesosia, kuten mehiläisvahaa. Sitten kosmetiikka saakin sisältää mitä tahansa ympäristömyrkkyjä ja hormonihäirirsijöitä, jotka tappavat vesieliöitä, kerääntyvät ympäristöön jne. Mielestäni kosmetiikan vaihtaminen luonnonkosmetiikkaan ja siivousaineet ekoiksi saattaa olla ympäristön kannalta jopa parempi kuin satunnainen eläinproteiinin käyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut muutamilta "OG" vegaaneilta millaista oli tuolloin ja aika karulta kuulosti. Nostan siis hattua! :) Nykypäivän korvikkeet ja valikoima on pienentänyt kynnystä kokeilla ja onnistua vegeilyssä huomattavasti!

      Mitä vegaanikosmetiikkaan tulee, katson asiaa itse eri näkökulmasta. Jos tarkoitat valtavirran ja isojen brändien sattumalta vegaanista kosmetiikkaa, niin se on ainakin mielestäni itse vegaanikosmetiikasta kaukana. Olen saanut vegaanikosmetiikasta sellaisen käsityksen, että ekologisuus ja luonnonmukaisuus kulkevat vegaanisuuden kanssa käsikädessä. Suurin osa itseään vegaanikosmetiikaksi nimittävä on juurikin luonnonkosmetiikkaa tai aika lähelle ja tuotteet on suunniteltu itse aatetta ajatellen.

      Ympäristön kannalta on parhainta vältellä kaikkia mahdollisia kemikaaleja. Näistä kosmetiikasta liukenevat kemikaalit ovat aika vähäinen ongelma verrattuna vaikkapa teollisuusjätteeseen, jolta on aika hankalaa välttyä, mikäli tahtoo käyttää kännykkää tai pukea vaatetta päälle. Satunnainen eläinperäisten tuotteiden käyttö ei sinällään vaikuta, ellei tue kukkarollaan tehotuotantoa, josta syntyy iso osa päästöistämme. Ainoa asia, joka on takuuvarma, on oman kuormansa vähentäminen luonnonmukaisemmilla tuotteilla :)

      Poista
  13. todella hyvä teksti!! On itse törmännyt näihin myös todella monta kertaa, kun vain tilannut kasvisruan tai muuten jotain mikä ei ole eläinperäistä ihmiset jotenkin olettaa he saavat kommentoida heti jotain nasevaa tai muuta, ja mä en edes ole täysin vegaani, perus arjessa pyrkii tekemään parempia valintoja nii silti saa lokaa niskaan, ja en ymmärrä miksi ja voiko kaikki jotka ei syö lihaa leimata jos joku provoi isommin? :D ilmeisesti voi ainakin kun mitä itse kokenut ja mitä muut on kokenut varsinkin ketkä on 100%vegaaneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia <3 :) Pöh, kurja kuulla, että sullekin on heitelty tuollaisia asenteita :/ Ihminen on kyllä siitä kurja eläin, että ennakkoluulot syntyvät helposti sen näkyvimmän osan perusteella ja negatiiviset mielikuvat jäävät tiukimmin mieleen.

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu