Väkisin väärinymmärretty sukupuolineutraalius

. 11/04/2017 .

Arabiemiraateissa robotti on saanut kansalaisuuden. Kaliforniassa voi pian tunnustaa muunsukupuolisuuteensa virallisesti. Suomessa otetaan hame pois liikennemerkeiltä sukupuolineutraaliuden vuoksi ja isänpäivä on nyt läheisenpäivä. Kaksi väittämää ovat virheellisiä. Mitä luulet, onko kansa onnistunut löytämään ne virheelliset lähipäivinä?

Maailma muuttuu ja sekös pelottaa. Kulahtaneita stereotypioita murretaan, annetaan tilaa ja ääni vähemmistölle, helpotetaan hiljaa oman kohtalonsa hyväksyneiden elämää. Tutkitaan sukupuolen moninaisuutta ja avarretaan näkemyksiämme. Olen maininnut tämän ennenkin: kun meille on opetettu tietty tapa elää, tietty tapa ajatella ja tietty tapa hyväksyä ympäristömme, radikaali muutos aiheuttaa vastareaktion. Keho hylkii elintä. Näin syntyi läheisenpäivägate.


Osa Helsinkiläisistä päiväkodeista on päättänyt korvata isän- ja äitienpäivän läheisenpäivällä. Päätös juontaa juurensa uuden elokuussa käyttöönotetun varhaiskasvatussuunnitelman lijauksesta:

"Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi."


Väännän nyt rautalangasta teille, jotka haluavat ymmärtää väkisin väärin, mistä tässä on kyse. Läheisenpäivänä saa ja pitääkin muistaa läheistä, oli se sitten isä, äiti, molemmat isät, molemmat äidit, mummu, vaari, tai kuka tahansa läheinen. Isänpäivää, äitienpäivää, joulua ja pääsiäistä ei olla ottamassa keneltäkään pois. Jos lukeudut niihin, jotka kitisevät tästä aiheesta, lapsesi on luultavasti niin onnekas, että hänen kaikki vanhempansa ovat aktiivisesti mukana elämässään. Yritä parhaimpasi mukaan miettiä asiaa lapsen näkökulmasta, jolla tämä ei toteudu. Mitä jos äiskää tai iskää ei olekaan? 

Mulla ei ollut isää, jolle askarrella isänpäiväkortteja, koska narsistihuoltajani(en edes viitsi käyttää sanaa äiti), ei tunnustanut hänen olemassaoloaan. Mun ei varmaan tarvitse kertoa miksi en ollut kovin iloinen äitienpäivänäkään. Askartelin kortit ja vein ne himaan kaapinpohjalle. Ei sitä tyhjyyttä osannut käsitellä lapsena, tuntui lähinnä hämmentävältä, nololta ja tyhmältä. En ollut luokkani ainoa silloin ja uskallan varovaisesti veikata, että nykypäivänä munkaltaisiani lapsia on entistä enemmän.

Läheistenpäivä poistaa oikeutetusti isän- ja äitienpäivän merkityksen pelkkänä isän- tai äitienpäivänä, jotta kaikille olisi mukavaa viettää näitä päiviä. Ei pelkästään niille, jotka omaavat isän tai äidin, joille niitä glitteri- ja makaronikortteja väkertää.


Mutta entä sukupuoli! Meitä on vain kaksi kammottavaksi! Tytöt tyttöinä ja ja pojat poikina! Hei, mä myönnän heti ensimmäisenä sen biologisen faktan, että meitä on sukupuolielinten perusteella vain kolmea sorttia. Tässä tyypit ovat varsin tehokkaasti sekoittaneet veden öljyyn, nimittäin sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat eri asia. Saanen muistuttaa, että maailmassa on valtava määrä muitakin kuin tyttöjä ja poikia. Maailmassa, jossa voit valita sosiaalisesti ja rakenteellisesti hyväksyttävästi vain tytön ja pojan väliltä. Mitä tapahtuu niille, jotka eivät koe olevansa samaa sorttia kuin sukupuolielimensä määrittelevät? He joko putoavat rakoihin tai omaksuvat pakosta yhden kahdesta vaihtoehdosta.

"En voisi edes kuvitella, miltä tuntuisi elää pakosta miehenä, kun en sitä ole. Voisitko sinä?"


Sukupuolta ei olla piilottamassa yhtään mihinkään. Ja kyllä, sukupuolineutraaliuden myötä Jani-Petterisi saa edelleen olla poika ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla. Painotan sanaa haluamallaan. Katsos kun ihminen määrittelee itse identiteettinsä, joka muovautuu alati omien kokemusten, tekojen ja ympäristönsä vaikutuksesta. Kun tytöttelet tai pojittelet, tietoisesti tai tahallaan, kasvatat lastasi tiettyyn sukupuoleen. Kun päiväkodin varhaiskasvattaja tytöttelee ja pojittelee, lapselle annetaan tasan yksi vaihtoehto johon sopeutua. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun koko ikänsä tyttönä kasvatettu tunteekin itsensä pojaksi ja siitä ei pääse pois, eikä niitä tunteita ole selitetty millään lailla. Lapsestasikin voi tulla väliinputoaja, mikäli emme taistele muuttaaksemme ajatusmaailmaamme ja sukupuolikäsitteitä.


"Miksi muuttaa jotain, joka ei ole koskaan ollut ongelma?", kysyi eräs huolestunut bloggaaja. Koska tietoisuus lisääntyy päivä päivältä ja sukupuolittuneisuudestamme ON tullut ongelma. Ajatella, että meillä on joskus ollut orjia, homoseksuaalisuudesta tuomittiin rikokseen ja transsukupuolisia tapettiin, tapetaan oikeastaan edelleen. Maailma onneksi kehittyy parempaan suuntaan, neutraalimpaan ja entistä hyväksyvämpään suuntaan. Kaikille tasa-arvoisempaan suuntaan, ei pelkästään naisille ja miehille, tytöille ja pojille.

Eikä tasa-arvo ei ole lähtenyt käsistä, väärinymmärrys ja hysteria on lähtenyt käsistä. Jos jokainen olkiukkoja rakentava ottaisi hiukan happea ja perehtyisi avauksiensa aiheisiin syvällisemmin, tai edes klikkiotsikoita syvemmälle, voisi ääni kellossa olla toisenlainen. Ymmärrän, että pelko synnyttää muutosvastaisuutta, mutta ihan oikeasti nyt. Aikuiset ihmiset, vanhemmat, lietsovat suoranaista vihaa ja vähättelevät omiin muotteihinsa sopeutumattomien kokemuksia. Haluatteko tosiaan antaa tällaista esimerkkiä nuorille vuonna 2017? Avartakaa näkemyksiänne ja auttakaa paremman paremman rakentamisessa, tuhoamisen sijaan.

PS. Lue myös Oi Mutsi Mutsi-blogista mahtava teksti tämän viikon väärinymmärryksistä!

Arabiemiraateissa robotti on saanut kansalaisuuden. Kaliforniassa voi pian tunnustaa muunsukupuolisuuteensa virallisesti. Suomessa otetaan hame pois liikennemerkeiltä sukupuolineutraaliuden vuoksi ja isänpäivä on nyt läheisenpäivä. Kaksi väittämää ovat virheellisiä. Mitä luulet, onko kansa onnistunut löytämään ne virheelliset lähipäivinä?

Maailma muuttuu ja sekös pelottaa. Kulahtaneita stereotypioita murretaan, annetaan tilaa ja ääni vähemmistölle, helpotetaan hiljaa oman kohtalonsa hyväksyneiden elämää. Tutkitaan sukupuolen moninaisuutta ja avarretaan näkemyksiämme. Olen maininnut tämän ennenkin: kun meille on opetettu tietty tapa elää, tietty tapa ajatella ja tietty tapa hyväksyä ympäristömme, radikaali muutos aiheuttaa vastareaktion. Keho hylkii elintä. Näin syntyi läheisenpäivägate.


Osa Helsinkiläisistä päiväkodeista on päättänyt korvata isän- ja äitienpäivän läheisenpäivällä. Päätös juontaa juurensa uuden elokuussa käyttöönotetun varhaiskasvatussuunnitelman lijauksesta:

"Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle. Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi."


Väännän nyt rautalangasta teille, jotka haluavat ymmärtää väkisin väärin, mistä tässä on kyse. Läheisenpäivänä saa ja pitääkin muistaa läheistä, oli se sitten isä, äiti, molemmat isät, molemmat äidit, mummu, vaari, tai kuka tahansa läheinen. Isänpäivää, äitienpäivää, joulua ja pääsiäistä ei olla ottamassa keneltäkään pois. Jos lukeudut niihin, jotka kitisevät tästä aiheesta, lapsesi on luultavasti niin onnekas, että hänen kaikki vanhempansa ovat aktiivisesti mukana elämässään. Yritä parhaimpasi mukaan miettiä asiaa lapsen näkökulmasta, jolla tämä ei toteudu. Mitä jos äiskää tai iskää ei olekaan? 

Mulla ei ollut isää, jolle askarrella isänpäiväkortteja, koska narsistihuoltajani(en edes viitsi käyttää sanaa äiti), ei tunnustanut hänen olemassaoloaan. Mun ei varmaan tarvitse kertoa miksi en ollut kovin iloinen äitienpäivänäkään. Askartelin kortit ja vein ne himaan kaapinpohjalle. Ei sitä tyhjyyttä osannut käsitellä lapsena, tuntui lähinnä hämmentävältä, nololta ja tyhmältä. En ollut luokkani ainoa silloin ja uskallan varovaisesti veikata, että nykypäivänä munkaltaisiani lapsia on entistä enemmän.

Läheistenpäivä poistaa oikeutetusti isän- ja äitienpäivän merkityksen pelkkänä isän- tai äitienpäivänä, jotta kaikille olisi mukavaa viettää näitä päiviä. Ei pelkästään niille, jotka omaavat isän tai äidin, joille niitä glitteri- ja makaronikortteja väkertää.


Mutta entä sukupuoli! Meitä on vain kaksi kammottavaksi! Tytöt tyttöinä ja ja pojat poikina! Hei, mä myönnän heti ensimmäisenä sen biologisen faktan, että meitä on sukupuolielinten perusteella vain kolmea sorttia. Tässä tyypit ovat varsin tehokkaasti sekoittaneet veden öljyyn, nimittäin sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat eri asia. Saanen muistuttaa, että maailmassa on valtava määrä muitakin kuin tyttöjä ja poikia. Maailmassa, jossa voit valita sosiaalisesti ja rakenteellisesti hyväksyttävästi vain tytön ja pojan väliltä. Mitä tapahtuu niille, jotka eivät koe olevansa samaa sorttia kuin sukupuolielimensä määrittelevät? He joko putoavat rakoihin tai omaksuvat pakosta yhden kahdesta vaihtoehdosta.

"En voisi edes kuvitella, miltä tuntuisi elää pakosta miehenä, kun en sitä ole. Voisitko sinä?"


Sukupuolta ei olla piilottamassa yhtään mihinkään. Ja kyllä, sukupuolineutraaliuden myötä Jani-Petterisi saa edelleen olla poika ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla. Painotan sanaa haluamallaan. Katsos kun ihminen määrittelee itse identiteettinsä, joka muovautuu alati omien kokemusten, tekojen ja ympäristönsä vaikutuksesta. Kun tytöttelet tai pojittelet, tietoisesti tai tahallaan, kasvatat lastasi tiettyyn sukupuoleen. Kun päiväkodin varhaiskasvattaja tytöttelee ja pojittelee, lapselle annetaan tasan yksi vaihtoehto johon sopeutua. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun koko ikänsä tyttönä kasvatettu tunteekin itsensä pojaksi ja siitä ei pääse pois, eikä niitä tunteita ole selitetty millään lailla. Lapsestasikin voi tulla väliinputoaja, mikäli emme taistele muuttaaksemme ajatusmaailmaamme ja sukupuolikäsitteitä.


"Miksi muuttaa jotain, joka ei ole koskaan ollut ongelma?", kysyi eräs huolestunut bloggaaja. Koska tietoisuus lisääntyy päivä päivältä ja sukupuolittuneisuudestamme ON tullut ongelma. Ajatella, että meillä on joskus ollut orjia, homoseksuaalisuudesta tuomittiin rikokseen ja transsukupuolisia tapettiin, tapetaan oikeastaan edelleen. Maailma onneksi kehittyy parempaan suuntaan, neutraalimpaan ja entistä hyväksyvämpään suuntaan. Kaikille tasa-arvoisempaan suuntaan, ei pelkästään naisille ja miehille, tytöille ja pojille.

Eikä tasa-arvo ei ole lähtenyt käsistä, väärinymmärrys ja hysteria on lähtenyt käsistä. Jos jokainen olkiukkoja rakentava ottaisi hiukan happea ja perehtyisi avauksiensa aiheisiin syvällisemmin, tai edes klikkiotsikoita syvemmälle, voisi ääni kellossa olla toisenlainen. Ymmärrän, että pelko synnyttää muutosvastaisuutta, mutta ihan oikeasti nyt. Aikuiset ihmiset, vanhemmat, lietsovat suoranaista vihaa ja vähättelevät omiin muotteihinsa sopeutumattomien kokemuksia. Haluatteko tosiaan antaa tällaista esimerkkiä nuorille vuonna 2017? Avartakaa näkemyksiänne ja auttakaa paremman paremman rakentamisessa, tuhoamisen sijaan.

PS. Lue myös Oi Mutsi Mutsi-blogista mahtava teksti tämän viikon väärinymmärryksistä!

8 kommenttia

  1. Vihdoin! Vihdoinkin JÄRKEVÄ ulostulo tämän asian kanssa jatkuvan hysterian ja ylireagoimisen sijaan! Kiitos! Viime päivinä olen jättänyt klikkaamatta tietoisesti tiettyjen blogipostausten otsikoita, kun en vaan jaksa vääntää rautapalkista asioita. Kiitos, että sinä jaksat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sinullekin <3 :) Mä valitsen nykyisin kyllä melko tarkkaan tappeluni, joissakin keisseissä se on vaan täysin turhaa mielensäpaihoittamista. Nyt oli vain pakko avautua! :)

      Poista
  2. Todella hyvä teksti! :) Mä en ole oikeen mitään mieltä tämän asian kanssa, siis seuraan tietysti mitä maailmassa tämän asian suhteen tapahtuu ja oon TODELLA iloinen että tämä maailma menee siihen tasa-arvoisempaan suuntaan koska kaikki ollaan ihmisiä.
    Mutta välillä tulee kieltämättä fiilis että menee kyllä vähän liian pitkälle, esim se ettei kutsuta kouluissa tyttöjä tyttöinä ja poikia poikina. Tuo oli musta jo vähän överiä:') Onko kohta pukkaritkin samat uimahalleissa sun muissa?
    En tiedä, sama se minulle on kun minä en siitä koskaan tule muuttumaan ja kutsun kyllä tyttöjä tyttöinä ja poikia poikina koska oon kasvanut siihen ja ei siitä vaan osaa enää muuttua:D Mutta oon siis sitä mieltä että jokainen meistä on sitä mitä itse haluaa ja miltä itsestä tuntuu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ymmärrän kyllä mistä sellaiset tunteet kumpuaa, mutta olisi tärkeää ymmärtää tytöttelyn ja pojittelun efekti sellaisiin lapsiin ja nuoriin, jotka kamppailevat oman identiteettinsä kanssa. Se, että maailma kehittyy neutraalimpaan ja hyväksyvänpään suuntaan ei suinkaan tarkoita sitä, että kohta ollaan kaikki samassa pukkarissa. Tällaiset heitot ovat tarpeettomia ja kaukaa haettuja.

      Jokainen meistä voi muuttua, ollaan kuitenkin maailman älykkäimpiä olentoja :)

      Poista
  3. Tulipa näistä kuvista hyviä! :) Tuo sun tyyli on vaan niin siisti <3 Mä en oikein oo mitään mieltä, mutta aion ainakin viettää isänpäivää myös tulevaisuudessa. Läheisiä ihmisiä voi muistaa toki myös muinakin päivinä kuin kalenteriin merkittyinä aikoina, mutta mulle on lapsesta asti ollut tärkeitä nuo kyseiset päivät. Ymmärrän toki ettei kaikilla ole molempia vanhempia tai ei ollenkaan vanhempia, mutta aina voi sitten muistaa jotakin toista ihmisistä silloin ettei päivästä tulisi sellainen surullinen olo :/ Jokainen tavallaan.

    Mulle naiset ja miehet on ihmisiä. En tiedä sitten millä nimellä niitä pitäisi kutsua, mutta musta oli ainakin koulussa kiva kun oli erikseen tyttöjen ja poikien liikuntatunnit :D Kuitenkin tuollainen lokeroiminen on monelle ihmiselle hankalaa, ei tiedä meneekö naisten vai miesten vessaankaan.. Jokaista voi kuitenkin kutsua nimellä eikä sanoa esim. hei tyttö vaan enemmin hei niina :D Toki jos ei tiedä nimeä niin sitten jotakin muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina <3 :) Ja just tätä tässä haettiinkin, nimettyinä merkkipäivinä voisi muistaa muitakin kuin yhtä henkilöä. Tästäkin on syntynyt nyt ihan tajuton myläkkä niin pienestä ja viattomasta muutoksesta.

      Mä olen itse pyrkinyt käyttämään mahd. neutraaleja ilmaisuja muista ihmisistä, vaikka sitten juurikin niitä nimiä :) Ja vessa-, sekä pukkarikeskustelu ovatkin sitten asia erikseen, niistä voisi varmaan jauhaa kokonaisen postauksellisen verran :D

      Poista
  4. Vau, niin tyhjentävä teksti! Osaat kirjottaa ihan sikahyvin!

    VastaaPoista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu