Bloggerin tyhjentämä blogi ja tavallisen ihmisen vitutusasteikko

. 3/11/2018 .

Ilmeeni kun Blogger on poistanut kaikki postaukseni. Ei ilmettä. Todellinen vitutus on sitä, kun istuu paikallaan ja tuijottaa seinää. Muuhun ei meinaan ole voimia.

Niin. Siihen näkymään havahduin kun kirjauduin parin kuukauden blogitauon jälkeen alustalle, näpit valmiina suhaisemaan pari lainia eilisen puheenaiheista. En muistaakseni ole navigoinut Bloggeriin räkäkännissä, joten päätin purkaa turhautumistani itseni sijaan Googlen tukeen, josta en ole vielä saanut vastausta. Pikainen googletus paljasti muutaman samanlaisen keissin ja jotain mysteeristä tietoa serverien päivittämisestä, joten toivotaan vanhojen tekstien palautuvan pian. En tosin odota ihmeitä ja varaudun henkisesti siihen, että sanailuni ovat kadonneet pysyvästi bittiavaruuteen.

Tämä pakotettu puhtaalta pöydältä aloittaminen tulee toisaalta ihan ok saumaan. Parin kuukauden tauko on lusittu ja siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtua ihan mukavasti asioita, joista aloitan perinteisenä suomalaisena valittavana paskana niillä vähemmän kivoilla. Olen nimittäin huomannut vetäväni herneen nenään tietyistä asioista entistä herkemmin. Oma aktivistimaratonini on virallisesti lopussaan ja pääsin mitä ilmeisemmin radikalisoitumisen makuun. Ongelmaa pyrin korjaamaan paraikaa, mutta jutellaan sitä ennen hetki viimeisen kahden kuukauden vitutuskäyrästäni:

Vitutusasteikolla 1-5: 1


Pääsykokeeseen lukeminen aiheuttaa suurta tuskaa. Tai ei edes se lukeminen, tiedon määrä ja inspiroivat aiheet, vaan itseni jatkuva aliarviointi. Vaikka kuinka painottaa peilikuvalleen muiden olevan täysin samoilla tiedoilla kokeessa, en vaan kykene lopettamaan itseni vertailua asioihin enemmän perehtyneisiin. Tiedän varsin hyvin, etten ole tyhmä, biologia, sekä ympäristötieteet ovat intohimoni ja opiskelemani asiat kiinnostavat kaikessa monimutkaisuudessaan ihan aidosti, mutta tunnen oloni silti yläastelaiseksi akateemisten seurassa. Tyyliin tämä.

Vitutusasteikolla 1-5: 3


Facebookin suurkuluttajien loputtomat resurssit paskakommentointiin. Tiedät nämä tyypit! Oli kyseessä sitten mikä tahansa asia, joku löytää siitä jotain avautumisen arvoista. Seuraan paljon feminismiä, veganismia, ympäristöystävällisyyttä ja popkulttuuria sivuavia ryhmiä, jotka jakavat milloin mitäkin sisältöä aiheisiin liittyen. Kieltämättä jokaisen jaon kommenteista löytyy niin turhauttavan löysää argumentointia, ettei lukijana osaa valita silmämunien syövyttämisen tai läppärin ikkunastaheittämisen väliltä.

Vitutusasteikolla 1-5: 4


Miesten uhriutuminen naistenpäivänä. Tyäpaikkani taukotilassa kuultua: "Ai naistenpäivän kunniaksi otettiin firmamme naisista valokuva. Jaahas. Tääkö on nyt sitä tasa-arvoa. Milloin miehistä otetaan kuva, häh, milloin meitä juhlitaan.", kulahtanutta marinaa kommentoidessani sain kuulla olevani mielensäpahoittaja. Harvoin alennun tuolle tasolle, mutta siinä vaiheessa kieltämättä teki mieli kysyä mikäi herran aivot olivat poikkeuksellisen tiiviit vaiko humisevan tyhjät. En edes aloita Finlaysonin palkkatasa-arvokampanjasta tai Hesarin pyrkimystä tasa-arvoistaa juttujensa sisältöä.

Vitutusasteikolla 1-5: 5


Läheisten homofoobisuus. Tämä iski viimeisten kuukausien aikana pahiten. On hirveää oppia läheistensä synkistä puolista, etenkin sen jälkeen kun on muodostanut tietynlaisen turvaverkon, kunnioituksen ja jonkunnäköisen oletuksen toisen arvoista. Mielipiteitä on tietenkin kaikilla, enkä ole herkästi tuomitsevaa sakkia, mutta näiden letkautusten kohdalla menee jo yli: Homouden rinnastus eläimiin kajoamiseen, homouden sairautena pitämistä ja siitä on "parantumista", homous on Brysselin salajuoni ihmiskunnan tuhoamiseen(sanasta sanaan!). Puhtaan ymmärtämättömyyden vielä ymmärrän, mutta tässä on monen sukupuolven ajan periytyneiden arvojen, aivopesun ja toksisen kulttuurin lopputulos. Ja koko sotkun alku siitä, että lapsi halusi pukea poikanukelle mekon. En oikeastaan vieläkään täysin käsitä mitä helvettiä just tapahtui.

Opiskelijan seesteinen ja erittäin motivoiva työtaso

Ja sitten vielä tämä Blogger-juttu kirsikkana kakun päälle. Tässä on nyt vähän koko elämä levällään, mutta parin kuukauden päästä luulisi senkin helpottavan, kun saan mitä luultavimmin pettyä pääsykokeissa! No ei vaiskaan, meikä lähtee nyt tökkimään nenää valmennuspaketin väliin ja pistämään parastaan.

Ainiin! Miksi kaikki tämä ja just nyt? Blogitauon syynä oli yksinkertaisesti nämä: tiukka opintoaikataulu, äärimmäinen väsymys, blogimotivaation puute ja yksi hyvin jännittävä projekti nimeltä Roskavallankumous, johon ollaan puristettu Emilian kanssa hurjasti voimia ja aloitellaan videotaltiointikin pian. Meikää näkyy pian siis muuallakin kuin täällä, huisia!

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? :)

Ilmeeni kun Blogger on poistanut kaikki postaukseni. Ei ilmettä. Todellinen vitutus on sitä, kun istuu paikallaan ja tuijottaa seinää. Muuhun ei meinaan ole voimia.

Niin. Siihen näkymään havahduin kun kirjauduin parin kuukauden blogitauon jälkeen alustalle, näpit valmiina suhaisemaan pari lainia eilisen puheenaiheista. En muistaakseni ole navigoinut Bloggeriin räkäkännissä, joten päätin purkaa turhautumistani itseni sijaan Googlen tukeen, josta en ole vielä saanut vastausta. Pikainen googletus paljasti muutaman samanlaisen keissin ja jotain mysteeristä tietoa serverien päivittämisestä, joten toivotaan vanhojen tekstien palautuvan pian. En tosin odota ihmeitä ja varaudun henkisesti siihen, että sanailuni ovat kadonneet pysyvästi bittiavaruuteen.

Tämä pakotettu puhtaalta pöydältä aloittaminen tulee toisaalta ihan ok saumaan. Parin kuukauden tauko on lusittu ja siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtua ihan mukavasti asioita, joista aloitan perinteisenä suomalaisena valittavana paskana niillä vähemmän kivoilla. Olen nimittäin huomannut vetäväni herneen nenään tietyistä asioista entistä herkemmin. Oma aktivistimaratonini on virallisesti lopussaan ja pääsin mitä ilmeisemmin radikalisoitumisen makuun. Ongelmaa pyrin korjaamaan paraikaa, mutta jutellaan sitä ennen hetki viimeisen kahden kuukauden vitutuskäyrästäni:

Vitutusasteikolla 1-5: 1


Pääsykokeeseen lukeminen aiheuttaa suurta tuskaa. Tai ei edes se lukeminen, tiedon määrä ja inspiroivat aiheet, vaan itseni jatkuva aliarviointi. Vaikka kuinka painottaa peilikuvalleen muiden olevan täysin samoilla tiedoilla kokeessa, en vaan kykene lopettamaan itseni vertailua asioihin enemmän perehtyneisiin. Tiedän varsin hyvin, etten ole tyhmä, biologia, sekä ympäristötieteet ovat intohimoni ja opiskelemani asiat kiinnostavat kaikessa monimutkaisuudessaan ihan aidosti, mutta tunnen oloni silti yläastelaiseksi akateemisten seurassa. Tyyliin tämä.

Vitutusasteikolla 1-5: 3


Facebookin suurkuluttajien loputtomat resurssit paskakommentointiin. Tiedät nämä tyypit! Oli kyseessä sitten mikä tahansa asia, joku löytää siitä jotain avautumisen arvoista. Seuraan paljon feminismiä, veganismia, ympäristöystävällisyyttä ja popkulttuuria sivuavia ryhmiä, jotka jakavat milloin mitäkin sisältöä aiheisiin liittyen. Kieltämättä jokaisen jaon kommenteista löytyy niin turhauttavan löysää argumentointia, ettei lukijana osaa valita silmämunien syövyttämisen tai läppärin ikkunastaheittämisen väliltä.

Vitutusasteikolla 1-5: 4


Miesten uhriutuminen naistenpäivänä. Tyäpaikkani taukotilassa kuultua: "Ai naistenpäivän kunniaksi otettiin firmamme naisista valokuva. Jaahas. Tääkö on nyt sitä tasa-arvoa. Milloin miehistä otetaan kuva, häh, milloin meitä juhlitaan.", kulahtanutta marinaa kommentoidessani sain kuulla olevani mielensäpahoittaja. Harvoin alennun tuolle tasolle, mutta siinä vaiheessa kieltämättä teki mieli kysyä mikäi herran aivot olivat poikkeuksellisen tiiviit vaiko humisevan tyhjät. En edes aloita Finlaysonin palkkatasa-arvokampanjasta tai Hesarin pyrkimystä tasa-arvoistaa juttujensa sisältöä.

Vitutusasteikolla 1-5: 5


Läheisten homofoobisuus. Tämä iski viimeisten kuukausien aikana pahiten. On hirveää oppia läheistensä synkistä puolista, etenkin sen jälkeen kun on muodostanut tietynlaisen turvaverkon, kunnioituksen ja jonkunnäköisen oletuksen toisen arvoista. Mielipiteitä on tietenkin kaikilla, enkä ole herkästi tuomitsevaa sakkia, mutta näiden letkautusten kohdalla menee jo yli: Homouden rinnastus eläimiin kajoamiseen, homouden sairautena pitämistä ja siitä on "parantumista", homous on Brysselin salajuoni ihmiskunnan tuhoamiseen(sanasta sanaan!). Puhtaan ymmärtämättömyyden vielä ymmärrän, mutta tässä on monen sukupuolven ajan periytyneiden arvojen, aivopesun ja toksisen kulttuurin lopputulos. Ja koko sotkun alku siitä, että lapsi halusi pukea poikanukelle mekon. En oikeastaan vieläkään täysin käsitä mitä helvettiä just tapahtui.

Opiskelijan seesteinen ja erittäin motivoiva työtaso

Ja sitten vielä tämä Blogger-juttu kirsikkana kakun päälle. Tässä on nyt vähän koko elämä levällään, mutta parin kuukauden päästä luulisi senkin helpottavan, kun saan mitä luultavimmin pettyä pääsykokeissa! No ei vaiskaan, meikä lähtee nyt tökkimään nenää valmennuspaketin väliin ja pistämään parastaan.

Ainiin! Miksi kaikki tämä ja just nyt? Blogitauon syynä oli yksinkertaisesti nämä: tiukka opintoaikataulu, äärimmäinen väsymys, blogimotivaation puute ja yksi hyvin jännittävä projekti nimeltä Roskavallankumous, johon ollaan puristettu Emilian kanssa hurjasti voimia ja aloitellaan videotaltiointikin pian. Meikää näkyy pian siis muuallakin kuin täällä, huisia!

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? :)

13 kommenttia

  1. Pikanen kommentti vaan tohon postausten katoamiseen: Bloggerin epävakaudesta johtuen kannattaa ottaa varmuuskopio vaikka kerran viikossa, että saa tarvittaessa palautettua bloginsa, jos jotain tommosta sattuu. (Mene hallintapaneelissa Asetukset >> Muu >> Varmuuskopioi sisältö.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääääh, miten mä en tiennyt tästä?! Mä olin siinä käsityksessä, että Bloggerissa voi varmuuskopoioida vaan teeman. Kiitos tuhannesti vinkistä, pitää ottaa varuiksi käyttöön oitis! :)

      Poista
  2. Siis herranen, miten noin voi edes käydä että Blogger poistaa tekstit?! Julkaistutkin, ai kamala :o En ollut kuullutkaan tällaisesta, mutta nyt olen kyllä hyvin tyytyväinen että siirryin äskettäin pois Bloggerista ja kaikki tekstit tulivat mukana. Nyt jos Blogger päättää tehdä mulle saman niin senkus :D Mutta hyi hirveä, mä olisin varmaan saanut sun sijassa sydänkohtauksen. Toivotaan että saat tekstit takaisin<3

    Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, onneksi kyseessä on vain blogi, en ota siitä hirveitä paineita :) Sydänkohtauksen paikka olisi ollut siinä kohtaa kun kaikki valokuvani häviäisivät! Vastausta tuesta odotellaan edelleen...

      Poista
  3. Voii eii, toivon todella että saat tekstisi takaisin :( Mä olisin antanut saman neuvon kuin varpuslintu, eli varmuuskopiota vaan ottamaan, hän jo kertoikin miten se tapahtuu :D Mä otan kyllä liian harvoin, pitäisi tosiaan joka viikko muistaa ottaa. Ikinä kun ei tiedä tästä netin ihmeellisestä maailmasta :) Ja naistenpäivänä mä vittuunnuin muuten samaan, tuota kuuli täälläkin :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että ne jostain vielä löytyisivät :) Jos ei, niin opinpahan tästä seuraavan kerran varalle :D Ja kurja kuulla, että teilläkin noita uhriutujia riitti >:(

      Poista
  4. Apua mä alan heti varmuus kopiomaan mun tekstejä. Siis ihan super turhauttavaa, kiitos vaan varpuslintu tästäkin tiedosta! Eipä ollu tämä blondi tajunnut..
    Otan siis varpuslinnusta ja katasta mallia.

    Tuo naistenpäivä ininä oli niin rasittavaa ja voi jeesus. Pitäisi monelle miehelle olla "palaa ville viisivuotiaaksi päivä"... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naistenpäivänä voisi olla ihan paikallaan kouluttaa tietämättömiä päivän todellisesta merkityksestä, tai edes käytötavoista :/ Ja kannattaa tosiaan varmuuskopioida, hah, olisinpa mäkin tiennyt tuosta ajoissa... :P

      Poista
  5. Siis apua, mitä ihmettä, miten ne kaikki tekstit voi kadota noin!? En ole ikinä törmännyt tuommoiseen mutta nyt on kyllä pakko alkaa varmuuskopioimaan omat tekstit talteen.

    Olipa muuten kiva postaus, tekee kyllä hyvää päästellä välillä höyryjä ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään hajua, toivottavasti joku tuessa osaisi vastata siihen kyssäriin :( Ja kiitoksia, tekee hyvää tosiaan! :)

      Poista
  6. siis ei oo totta toivottavasti saat ne tekstit takaisin!! Mä en oo ite ikinä varmuus kopinut tekstejä, mutta pitää vissiin tehdä se!

    VastaaPoista
  7. Toivotaan! :) Ja kannattaa, varoittavasta esimerkistä mallia! :D

    VastaaPoista
  8. Hui kamala, nousi kyllä sydän kurkkuun pelkästä ajatuksestakin! Hieman mietinkin jossakin kohtaa, miksei blogisi enää näkynyt julkisena, mutta tässäpä selitys. Huh huh, toivottavasti tekstit vielä ilmestyvät takaisin.

    VastaaPoista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer Etusivu