Amiksesta yliopistoon – realistista?

. 4/02/2018 .
Miltä opiskelun kuuluisi näyttää...

Kirjoitin haaveistani opiskella ympäristötieteitä ja/tai biologiaa Helsingin Yliopistossa. Linkkaisin iloa pirskahtelevan postaukseni tähän jos en olisi menettänyt kaikkia tekstejäni yhden sekoilevan sovelluksen takia, mutta ee-nii-vei. Positiiviseksi yllätyksekseni HY oli sallinut poikkeuksellisesti saman tiedekunnan päällekkäiset haut, eli pääsykokeet odottavat toukokuussa. Tasan seitsemän viikon ja neljän päivän päästä istun kokeen edessä, jossa mitataan kykyäni hahmottaa isompia kokonaisuuksia ja yhdistellä asioita kuin lääkäri verisuonia. Nopeasti ja viiltävällä tarkkuudella. Mitäs sitten kun mä lähinnä puhkon niitä ohimoltani?

Niin. Amiksesta yliopistoon. Toki, liivissä on muutamat pinssit lukion äidinkielen ja matikan kursseista, sekä tietenkin biologian vaadittavista, mutta siinä se onkin. Ajatella, että kilpailen puolentoista kuukauden päästä tyyppien kanssa, jotka ovat valmistautuneet mahdollisesti monta vuotta. Koska eihän kukaan pääse yliopistoon ensimmäisellä kerralla. Paitsi tietenkin he, jotka pääsevät, mutta ei nyt puhuta legendoista! Pidän itseäni ihan fiksuna ja filmaattisena, mutta omakehu ei lemua ihan omiin sieraimiin asti uskoakseni, että saisin heti puristettua ulos mallivastauksia ja täysien pisteiden viisauksia.

Yksi viimeviikkojen suosikkiunistani on ollut pääsykoetilanteessa jäätyminen. Alan kallistua vähän siihen suuntaan, että kohdallani käy juurikin näin.

Mutta miten amiska valmistautuu päivään, johon lukiolaiset saavat kattavan valmennuksen? Ei mitenkään erityisesti. Opiskelen hartaasti ja intohimolla. Ja kuulkaas kaverit se on se juttu, jolla aion päihittää ainakin osan hakijoista. Biologia tieteenalana on äärimmäisen mielenkiintoinen ja janoan tietää aivan kaiken. Kaikki uusi tieto tuntuu siltä kuin olisin avannut Pandoran lippaan ja löytänyt jotain elämää mullistavaa. Intohimon lisäksi mulla on helkkarin kova syy opiskella: haluan ihan tosissani olla osana suurta muutosta, jossa maailman rattaat käännetään astetta vihreämmiksi. Se tapahtuu jo, mutta uskon ehtiväni ottaa vielä jostain kopin, onhan tämä olosuhteiden pakosta nouseva ala ;)

Mitä opiskelu todellisuudessa on...

Mutta vastatakseni vielä ensimmäiseen kysymykseen: ei, en usko sen olevan kovin realistista. Tilastot puhuvat puolestaan, suoraan amiksesta yliopistoon singahtaneita on vain muutama prosentti. Rehellisyyden nimissä mainittakoot, että tirahtihan siinä muutamat itkut omia mahdollisuuksiaan pohtiessa. Epäreiluuden syyttelyn ja maailman manaamisen kautta pääsin siihen lopputulokseen, ettei yksi lisävuosi pänttäämiseen voi olla kuin mahdollisuus oppia entistä enemmän ja paremmin, eli henkinen varautuminen siihen, ettei koulupaikkaa lohkea tänä vuonna(koska hain tosiaan vain Helsingin Yliopiston kahteen linjaan) on suoritettu hyvin(ja ennakkokatkerin) mielin.

Likka jatkaa siis pääsykokeisiin valmistautumista ja sen jälkeen mitä todennäköisimmin uusiin pääsykokeisiin valmistautumista, sekä vähän fysiikkaa, matikkaa, maantidettä, äidinkieltä ja vähän lisää biologiaa... Tuleva ammattini on näillä näkymin siis iskuisuusopiskelija. Jippii! Eikun ympäristötieteilijä, perhana...

Mutta kysytään nyt vielä perään: kuka teistä hakee ja mihin hakee? Ja miltä tuntuu? Saa avautua, vertaistukea löytyy peräti 140%!
Miltä opiskelun kuuluisi näyttää...

Kirjoitin haaveistani opiskella ympäristötieteitä ja/tai biologiaa Helsingin Yliopistossa. Linkkaisin iloa pirskahtelevan postaukseni tähän jos en olisi menettänyt kaikkia tekstejäni yhden sekoilevan sovelluksen takia, mutta ee-nii-vei. Positiiviseksi yllätyksekseni HY oli sallinut poikkeuksellisesti saman tiedekunnan päällekkäiset haut, eli pääsykokeet odottavat toukokuussa. Tasan seitsemän viikon ja neljän päivän päästä istun kokeen edessä, jossa mitataan kykyäni hahmottaa isompia kokonaisuuksia ja yhdistellä asioita kuin lääkäri verisuonia. Nopeasti ja viiltävällä tarkkuudella. Mitäs sitten kun mä lähinnä puhkon niitä ohimoltani?

Niin. Amiksesta yliopistoon. Toki, liivissä on muutamat pinssit lukion äidinkielen ja matikan kursseista, sekä tietenkin biologian vaadittavista, mutta siinä se onkin. Ajatella, että kilpailen puolentoista kuukauden päästä tyyppien kanssa, jotka ovat valmistautuneet mahdollisesti monta vuotta. Koska eihän kukaan pääse yliopistoon ensimmäisellä kerralla. Paitsi tietenkin he, jotka pääsevät, mutta ei nyt puhuta legendoista! Pidän itseäni ihan fiksuna ja filmaattisena, mutta omakehu ei lemua ihan omiin sieraimiin asti uskoakseni, että saisin heti puristettua ulos mallivastauksia ja täysien pisteiden viisauksia.

Yksi viimeviikkojen suosikkiunistani on ollut pääsykoetilanteessa jäätyminen. Alan kallistua vähän siihen suuntaan, että kohdallani käy juurikin näin.

Mutta miten amiska valmistautuu päivään, johon lukiolaiset saavat kattavan valmennuksen? Ei mitenkään erityisesti. Opiskelen hartaasti ja intohimolla. Ja kuulkaas kaverit se on se juttu, jolla aion päihittää ainakin osan hakijoista. Biologia tieteenalana on äärimmäisen mielenkiintoinen ja janoan tietää aivan kaiken. Kaikki uusi tieto tuntuu siltä kuin olisin avannut Pandoran lippaan ja löytänyt jotain elämää mullistavaa. Intohimon lisäksi mulla on helkkarin kova syy opiskella: haluan ihan tosissani olla osana suurta muutosta, jossa maailman rattaat käännetään astetta vihreämmiksi. Se tapahtuu jo, mutta uskon ehtiväni ottaa vielä jostain kopin, onhan tämä olosuhteiden pakosta nouseva ala ;)

Mitä opiskelu todellisuudessa on...

Mutta vastatakseni vielä ensimmäiseen kysymykseen: ei, en usko sen olevan kovin realistista. Tilastot puhuvat puolestaan, suoraan amiksesta yliopistoon singahtaneita on vain muutama prosentti. Rehellisyyden nimissä mainittakoot, että tirahtihan siinä muutamat itkut omia mahdollisuuksiaan pohtiessa. Epäreiluuden syyttelyn ja maailman manaamisen kautta pääsin siihen lopputulokseen, ettei yksi lisävuosi pänttäämiseen voi olla kuin mahdollisuus oppia entistä enemmän ja paremmin, eli henkinen varautuminen siihen, ettei koulupaikkaa lohkea tänä vuonna(koska hain tosiaan vain Helsingin Yliopiston kahteen linjaan) on suoritettu hyvin(ja ennakkokatkerin) mielin.

Likka jatkaa siis pääsykokeisiin valmistautumista ja sen jälkeen mitä todennäköisimmin uusiin pääsykokeisiin valmistautumista, sekä vähän fysiikkaa, matikkaa, maantidettä, äidinkieltä ja vähän lisää biologiaa... Tuleva ammattini on näillä näkymin siis iskuisuusopiskelija. Jippii! Eikun ympäristötieteilijä, perhana...

Mutta kysytään nyt vielä perään: kuka teistä hakee ja mihin hakee? Ja miltä tuntuu? Saa avautua, vertaistukea löytyy peräti 140%!

16 kommenttia

  1. Mä en ite ole hakemassa enää mihinkään, mutta mulla on siitä huolimatta edessä meidän pääaineen pääsykoekirjallisuuden läpikahlaaminen heti, kun ne julkaistaan, koska mun molemmat serkkuni ovat päättäneet hakea samaan pääaineeseen kuin mä ja ajattelin yllättää tytöt ja askarrella niille pienen jeesipaketin opiskelua varten, kun tän surullisenkuuluisan Ison pyörän takia aikaa lukemiselle ei jää kuin kuukausi. Vähän jännittää nähdä, millaisia kysymyksiä tulee tänä vuonna, kun kulttuurintutkimuksen edelliset pääaineet ovat kaikki yhdistetty yhdeksi valtavaksi pääaineeksi.

    Yks vinkki, minkä ite pääsykokeisiin lukiessani havaitsin tosi hyödylliseksi, on edellisvuosien pääsykokeiden tekeminen! Helsingin yliopistolla on julkaistuna yli kymmenen vuoden ajalta kaikki pääsykokeet ja suurimpaan osaan niistä on saatavilla netistä mallivastaukset. Vanhoja pääsykokeita tekemällä ja niiden avulla harjoittelemalla saa tosi hyvin kuvan siitä, millaisia asioita kokeissa painotetaan - mä huomasin niiden pysyvän aika hyvin samoina tai ainakin saman tapaisina vuodesta toiseen. Matikan, fysiikan, ja muiden bilsan kamalien/ihanien kavereiden opiskelussa kannattaa hyödyntää vanhoja hyvien vastausten piirteitä, jotka löytyvät YTL:n nettisivuilta, niillä saa ihan kattavan kuvan siitä, mitä nää aineet lukiossa ovat pitäneet sisällään.

    Tsemppiä hirveästi pääsykokeisiin! Ne ovat onneksi kuulemma vaikeinta yliopistossa, ja kaikki siitä eteenpäin on lasten leikkiä - tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että jeesaat serkkuja, ovat kyllä onnekkaita saadessaan tuollaista helppiä! Sulla on varmasti tarjota erilaista näkökulmaa pääsykokeisiin, kerta oot ne kerran jo istunut läpi ja päässyt sisään ;) Toivottavasti serkut menestyvät pääsykokeissa hyvin :)

      Ja joo, mulla on valmennuspaketissa viimeiset kokeet kymmeneltä vuodelta ja oon aikatauluttanut niiden rustaamiseen, sekä muistiinpanojen kahlaamiseen sen 17 päivää. Omilla taidoilla tosin ei varmaankaan päästä mallivastauksiin, mutta noh, yritetään :D

      Ja kiitos <3 Näin mäkin olen kuullut, mutta toisaalta ympäristötieteiden kursseja huhuillaan aika brutaaleiksi esim. avoimessa yksin opiskelevalle, eli who the hell knows! Welcome to yliopisto ja sitä rataa :D

      Poista
  2. Toivotaan parasta, että koulupaikka aukeaisi sulle!♥ Mä haluaisin kauheasti kouluun amk:iin tai yliopistoon, mutta mun ongelma on se, etten löydä oikein mitään alaa, joka kiinnostaisi mua niissä :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä toivon sormet ristissä jollain ihmeella mäkin! Ja hei, vaikka täällä tunnutaan yleisesti patistavan koulutuksen pariin mahd. nopeasti, muista, että sulla on aikaa opiskella missä vaiheessa tahansa. Tärkeintä on löytää nappaava ala, johon löytyy intohimoa. Mäkin istuin viisi vuotta töissä, ennen kuin löysin biologian ja hullaannuin täysin. Koskaan ei ole liian myöhäistä, tai noh eläkeiässä, mutta ymmärrät varmaan mitä meinaan :P Ollaan onneksi suomessa, jossa opiskelumahdollisuudet ovat kohtalaisen samat taustasta ja iästä riippumatta :) Tsemppiä ja kyllä se intohimo sieltä vielä löytyy!

      Poista
  3. Tsemppiä luku urakkaan! ihanaa kuitenkin kun tästä tekstistäkin oikein paistaa se miten, tuo ala on oikeasti susta mielenkiintoinen, toivottavasti se tuo sen lisäboostin vielä pänttäämiseen ja sitä kautta koulupaikkaan! Itse hain parikertaa yliopistoon, toisella kerralla olin lukenut paljon ja siellä pääsykokeessa sitten tuli tuo jäätyminen, en vaa muistanut mtiään. Mutta nyt sosionomi oli se mun juttu kuitenkin myöhemmin ja nyt kun töitä on tehnyt niin lisäopinnot kyllä houkuttaa, mutta jos sitä eka tekis töitä, että sitä varmasti sitten jatkokouluttautuu niin, että työ olisi vielä mielenkiintoisempaa, vaikka nytkin työstäni lastentarhanopettaja tykkäänkin! Mutta paljon tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara, toivottavasti tosiaan tärppää! :) Ja töiden teko koulutuksien välillä on varmasti kokemuksen kannalta se parhain vaihtoehto!

      Poista
  4. Tsemppiä sulle lukemiseen! En näe mitään syytä, miksi et voisi ihan yhtää hyvin päästä kuin lukion käyneetkin! Prosentit on varmasti amiksista yliopistossa pieniä jo ihan siksi, että amispohjaisia hakijoita on niin pieni osa. Voin lohdutukseksi kertoa, että mulla on kaveri, joka opiskeli amiksessa sähkömieheksi ja pääsi sen jälkeen ekalla yrityksella yliopistoon lukemaan valtiotiedettä. Sekin on kiinni ainoastaan siitä, että nuorempana lukemiset ei kiinnostanut, mutta kun ne myöhemmin alkoivat napata niin ei siinä oppimisessa ja mahdollisuuksissa päästä sisään sitten ole mitään eroa. Eli älä epätoivostu, hyvät mahikset sulla on ihan varmasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tilastot eivät ainakaan ole mun puolella! :D Ja huh, siinäpä vasta esimerkillisen määrätietoinen tyyppi, yritän parhaani mukaan ottaa mallia ;)

      Poista
  5. Hurjasti tsemppiä luku-urakkaan Sofia! :) Voin kuvitella sun pelonsekaiset fiilikset pääsykokeista, mutta uskon että päihität monet hakijat juurikin tuolla sun valtavalla intohimolla ja innokkuudella alaa kohtaan! Se on se kaikkein tärkein, joka kannustaa jatkamaan ja jaksamaan pääsykoematskujen kahlaamista, ja jonka avulla varmasti pääset sisään haluamaasi koulutukseen. Muistan itseltänikin tuon urakan ja sen miten en ylioppilaskirjoitusten jälkeen uskonut ikinä pääseväni kouluun, mutta niin vain pääsin, ja vielä eniten haluamaani! Nyt oon valmistumassa, aika menee hurjan nopeaa. Halusin vaan tuolla sanoa, että intohimolla ja omalla innokkuudella/kiinnostuksella pääsee pitkälle :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia <3 :) Jos pelkkä innokkuus ja mielenkiinto olisi mittarina, niin pääsisin ehdottomasti sisään. Toivotaan siis, että se näkyy paperillakin :P Isot onnittelut täältäkin tulevasta valmistumisestasi :)

      Poista
  6. Jee pääsykoejuttuja! <3 Mulla ei ole kokemusta amiksesta yliopistoon hakemisesta, mutta muuten ehkä vähän "epäedullisista" lähtökohdista suositulle alalle pyrkimisestä kyllä. Eli psykologiaa siis pääsin viime syksynä vihdoin opiskelemaan! Uskon kuitenkin että motivoitunut hakija voi sinne kouluun ponnistaa mistä lähtökohdista tahansa. Tsemppiä sulle hurjasti pääsykokeisiin valmistautumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sun psykajuttuja oonkin seuraillut! :) Mahtavaa, että sä olet hokannut työstää tuosta vielä itsellesi duunin, ei voi muuta kuin nostaa hattua! Kiitoksia :)

      Poista
  7. Tsemppiä kamalasti luku-urakkaan! Mä oon sitä mieltä että kyllä sinne voi päästä, haki yliopistoon sitten lukiosta tai amiksesta. Ihailen suuresti tuota sun motivaatiota ja innostusta ja uskon todella suhun! Sulla riittää varmasti opiskelunhalua ja kiinnostusta, ja paistaahan tosta sun tekstistäkin tuo kaikki:) Mulla ei sen suurempia unelmia oo vielä ainakaan opiskelun ja uuden ammatin suhteen, välillä toki mietin että kannattaisiko tehdä välillä muutakin, mutta kun oon tyytyväinen tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata <3 :) Innokkuutta löytyy kyllä, mutta mulla ei ole ehkä se optimaalisin aivokapasiteetti monimutkaisten asioiden muistamiseen ja kun muistettavaa olisi vielä viiden kokonaisen lukiokurssin verran niin... Noh, jäätymistä luultavasti luvassa :D

      Poista
  8. Mun mielestä aina kannattaa yrittää! <3 Ja mä uskon, että pääset opiskelemaan! Jos et nyt, niin ensi kerralla :) Kannattaa mennä ihan sillä asenteella pääsykokeisiin, että menee vähän niinkun kattomaan sinne ja oppimaan lisää. Jos ei pääsiskään, niin ensi kerralla on paljon fiksumpi taas. Mua ainakin auttoi kun olin tehnyt amk:n pääsykokeet jo kerran, niin sitte seuraava kerta menikin paljon paremmin. Kovasti tsemppiä, sä pystyt siihen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yrittäminen kannattaa aina, sillä asenteella menen rustaamaan itsekin :) Jos ei pääse sisään, niin on ainakin kokemusta rikkaampana skarppina seuraavana vuonna, kuten sanoitkin :) Toivo kuitenkin elää, eikun matoa koukkuun vaan!

      Poista

Tutkimus: Yksi omena päivässä ei pidäkään lääkäriä loitolla. Yksi kommentti päivässä sen sijaan, pitää Sofian hyvin tyytyväisenä.

newer older Etusivu